United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tämä kärsimys pian päättyy", lausui Markus äänellä, jonka piti tyynnyttämän tyttöä, mutta joka puoleksi tukahtui hänen omasta sisällisestä liikutuksestaan. Tyttö oli vaiti ja rupesi aukaisemaan siteitä. "Hyvä ainakin, että se on minulta säästynyt te ette ole uudestaan kättänne vahingoittaneet", sanoi hän otsaansa kohottaen. "Haava paranee sangen hyvin. Ei tule jäämään arpeakaan tästä".
Niissäkö? Voi sun! Ja hänkö sen estäisi?» »Kyllä se on luja mies, se Karin isäntä, mutta sinä olet vikkelämpi.» »Niinkö meinaat, vikkelämpikö vain?» »Luonto sulia on pahempi.» Ikään kuin tyynesti nauttien sisällisestä tunteesta, jonka tuo tunnustus Esalle tuotti, veti hän kirkkaan puukon tupestaan, kohotti sen ja virkkoi hammasta purren hiljaisesti hönisten: »Kun tuolla sais...» Kaapo ymmärsi.
Selkäpiitäni karsi kuullessani miten hänen äänensä jyrisi kuin torvi yli asetten kalskeen. Enemmän kuin kaksikymmentä vuotta oli kulunut siitä, kun hänet olin nähnyt, mutta hyvin hänet tunsin. Minä kartoin häntä kauvan sisällisestä pakosta, mutta viimein, miestemme peräytyessä, minut valtasi epätoivon vimma, sillä tuosta johtajasta riippui tappio tahi voitto. Minä tunkeuduin hänen lähellensä.
Hän ei koskaan itkenyt; hänen kyyneleensä juuri kuin jäätyivät kovaksi katkeruudeksi, jota keräytyi hänen sydämmeensä ja joka sitä söi. Kauhea tunne sisällisestä silpomisesta, jota tuntee lapsia kadottaessa, oli tarttunut häneen niin ankarasti, ettei hän voinut torjua sitä.
Veli Martin kertoi minulle myöskin siitä sisällisestä rauhasta, jonka sanat "minä uskon syntien anteeksisaamisen" tuottivat hänelle, niinkuin ijäkäs rippi-isä oli ennen jutellut minulle; sillä, sanoi hän, perkele tempasi hänet usein takaisin ja, pukeutuen Kristuksen muotoon, koetti peloittaa häntä uudestaan hänen synneillänsä.
Se wielä piti tulla ja nyt joudun aiwan syyttömästi wankeuteen", päiwitteli Nikki, ja hän raukesi niin katkeraan suruun, että hänen hartiansa jytisiwät sisällisestä tuskasta. "Karkaa silloin kun wielä aika on", kehoitti joku joukosta. "Sitä en tee. Mieluummin kärsin, tulkoon wielä mitä tulkoonkin; minä olenkin luotu kärsimään" sanoi Nikki surunsa seasta.
Hän oli alkanut filosofialla ja arvellut, että samalla kuin hän lukee sitä omasta sisällisestä halustaan sattuu niin onnellisesti, että erään kirjamäärän luettua voipi saada laudatuuri filosofiassa, ja sitten tarvitsee lukea vaan muutamia lisäaineita saadakseen filosofian kandidaatin arvon. Mutta sen saavutettua olisi avautunut tilaisuus henkensä elättämiseen monella eri tavalla.
Hänen kirjallinen menestyksensä ei riipu niin paljon hänen suorittamastaan sisällisestä kehityskulusta ja sen muodostamasta yksilöllisestä kirjailijapersonallisuudesta, vaan hänen hilpeästä, rattoisasta tekotavastaan, siitä, että hän uskaltaa käyttää silmäänsä ja kuvata ympäröiviä olosuhteita sellaisina kuin ne ovat s.o. sellaisina kuin ne todellakin hänen sielun-silmäänsä kuvastuvat.
Me tosin koetamme vakuuttaa, että ilo riippuu sisällisestä tyytyväisyydestä eikä ulkonaisista seikoista. Mutta kuitenkin jääpi jäljelle kysymys: mistäs sisällinen tyytyväisyys riippuu? Eikö siihen ollenkaan voi vaikuttaa tieto ulkopuolella olevasta vääryydestä ja erehdyksestä? Tai eikö sillä ole mitään tekemistä toisten ilon ja surun kanssa?
Lue, mitä jo ennen sisällisestä ruususta on kirjotettu. Jos haawat suoraan seuraawat ruusukuumetta, kowin punottawat ja tuskittelewat, niin katetaan ne sidelaastarilapulla, joiden päällä pidetään palowiinakääreitä taikka ruusupulweria. Kaikista tawallisista woitimista ja laastareista on enempi wahinkoa, kun hywää. Ainoastaan kuiwaawasta woiteesta on toisinaan jotain hyötyä hawaittu.