Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
»Niin», sanoi Eevi, »onko se sinusta ihme?» Hänestä tuntui aivan siltä kuin Sirkka ajatuksissaan olisi lisännyt: eikä sen enempää. »Ei nyt aivan ihmekään. Kyllä sinä siihen tavallaan sovit. Sinä käsität tunteellisella tavallasi miehesi työn kaunista ja aatteellista puolta, ja siitä te sitten yhdessä puhelette ylevästi ja ylösrakentavaisesti.» »No, Sirkka, älä nyt leikkiä laske.» »En, en.
Tottapa se kerran rangaistus tulee hänellekin, sillä ei se anna itseään pilkata se asia... Itku siitä lopultakin on tuleva, itku ja ikuinen häpeä. Pahanhengen tyttöjunkkari ... koko mokoma mylläri! Hyvä toki, että Sirkka ei ole tänne lentänyt... Pelkäsinkin jo sen paulaan joutuvan kokemattoman lapsirukan!
Ei ollut helppo huomata niissä olevan mitään vikaa, jos ei vaan hyvin tarkkaan niitä katsonut, sillä silloin huomasi niillä himmeän varjon, joka kenties osoitti kivuloisuutta. Nyt hän oli karkoittanut mielestään kaikki itseään koskevat ajatuksensa ja käveli iloisena kuin sirkka pitkin viheriäistä käytävää valkeassa hatussa ja vaaleassa musliinileningissään.
Olisi tehnyt mieli välistä ihan siitä ilosta hyppiä, että täällä oli eikä kukaan tiennyt ja saattaisi olla vaikka kuinka kauan, jos vain saisi. Mutta ei uskaltanut hyppiä ... näkisivät ja ehkä huutaisivat pois. Parasta oli olla hiljaa, painautua pitkäkseen luisulle katolle eikä hiiskua mitään ... »niinkuin sirkka seinän raossa»...
Sirkka uunin korvassa tyytyväisnä soipi Toukokuulla. Maa oli paljastunut lumesta, ja jäät tekivät lähtöänsä. Siellä täällä näkyi jo vihanta ruoho nousevan maasta, ja puiden lehdet olivat "hiirenkorvalla". Sattui olemaan oikein ihana Toukokuun päivä. Iloinen lapsilauma vaelsi maantietä pitkin.
Olimme silloin kaikki edellisenä päivänä saaneet päästötodistuksemme tyttökoulusta ja teimme huviretken Korkeasaarelle saadaksemme kaikki luokkatoverit vielä kerran ennen eroa olla yhdessä. Kun siellä sitte muun muassa oli puhe tulevasta luokkakokouksestamme, ajatteli Elsa kuten ainakin lukujaan, ehtisikö oppia jotain siksi ja niin edespäin. Sirkka kuuli sen.
Siihen jäi kantelo syystuulien soiteltavaksi, ja joskus sattui joku kariseva lehtikin sen kieliä helähyttämään, kunnes talvi satoi lumensa ja se vihdoinkin hangen alla kokonaan vaikeni niinkuin sirkka, joka ensi kylmien tultua lakkaa laulamasta ja kohmettuu vain kolohonsa.
Harmaat seinät puhuivat minulle jälleen jotain tyhjyyttä... Tähti loi minuun taaskin mykkää valoansa... Sirkka äännähti kerran, sitten vielä kerran, ja vaikeni kokonaan. Mutta karsi oli kynttilässä kasvanut hyvin pitkäksi... Askeleita kuului ulkoa. Ovi aukeni ja isäntä astui sisään. "Hevonen olis valmis," sanoi hän. Mä läksin tuvasta ulos ja nousin rattaille.
Iltarusko kultasi säteillään puiden välistä vilahtelevaa vettä, ja painuvan auringon viimeiset säteet ikäänkuin jäähyväisiksi suutelivat kainosti punehtuvaa metsää vaarojen huipuilla. Tummina kuvastivat kunnasten välitse laaksot korkeampien paikkojen varjoja; tuolla etäällä Repovaaran rinteillä väikkyi hienoa, vaaleaa huurua; yö levitti utuisen vaippansa uinuvan luonnon yli. Yksinäinen käki kukahti silloin tällöin, ikäänkuin valveilla pysyäkseen, ja jossakin muurin raossa kirskahti yksinäinen sirkka. Sitte oli kaikki hiljaa niin hyvin ulkopuolella kuin varustuksen sisässäkin. Vieläkin hiljainen hetki seurasi.
Hän on, jos Armollenne lausua niin voipi, Sellainen kuin tuo sirkka pitkäkoipi, Jok' aina lentelee ja nostaa jalkaa; Pian vanha virsi heinikosta alkaa; No, jos ees heiniss' ois hän alallaan; Vaan joka paikkaa käy hän nokkimaan. HERRA. Siis eikö sull' oo asioita muita, Kuin valituksia vaan ja kanteluita? Maan päällä konsa mieltäs myöten käy?
Päivän Sana
Muut Etsivät