United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annu ei ensin ymmärtänyt mitään, mutta sitten hän kuitenkin ymmärsi, että kyllä kai isäntä tulossa lienee, sillä eipähän Kalle olisi tyhjän tähden takaisin kääntynyt. Ei hän sitä kuitenkaan vielä oikein osannut uskoa, että Sipolan vanha-poika kehtaisi yöllä tulla mökkiläisensä tyttöä kosimaan.
Sipolan ukko miettii: hyvä olisi niin ja hyvä näin. Sääli huttua ja sääli vatsaa. Härän päässä on paljo mieltä, semmoinen härkä ei tule tuulesta, se on enempi kuin emälammas ja kaksi karitsaa. Vaikka tosin meidän talo ei sairasta yhtä härkää. Ja eihän silloin suon silmään mene jonka itse antaa.
Nuttu korvissa kulkivat he seinämiä pitkin, kurkistellen nurkista jälelleen, mutta maantielle päästyään juoksivat he sen minkä jalat kannattivat lähimmäisen tien käänteen suojaan. Tämä tämmöinen varovaisuus oli välttämätön Sipolan rengeille ja kasakoille, sillä Aapo oli kovin vihainen ja sen hän heti kohta pani työstään pois, jonka tiesi yöjalassa kulkeneen.
Mutta katto olikin siksi korkealla, että hän sinne kättä ojentaessaan menetti tasapainonsa ja horjahti, horjahti ensin toisaanne päin, mutta kampesi sitten ruumiillaan niin, että horjahti vielä pahemmin toisaanne päin ja putosi pitkäkseen jauhohinkaloon. Tähän loppui nyt tuo Sipolan Aapon kosissa-käynti, josta hän oli viimeistä hyvää itselleen toivonut.
Tiina oli kyyköttänyt ruiskuhilaan suojassa ja kuullut Tuomaan vastaavan Aapon puheisin, joshan ei aivan myöntäenkään, niin eihän juuri ihan jyrkästi kieltämälläkään, "sillä se asia on tytön omassa tahdossa". Tästä tytöt suihkamaan, että "koska se kerran tytön omaan tahtoon heitetään, niin kyllä käy niinkuin on käynyt Aapolle ennenkin". "Ja johan kaikki muut, paitse isäntä ja Annun isä, tietävät, että Sipolan renki Kalle jo keväällä on antanut kihlansa Annulle ja käynyt Tuomaalassa joka lauantai-ilta ja välistä viikollakin".
Sitä ei hän kuitenkaan olisi tehnyt, ell'ei Kallekin olisi sanonut, että "saatathan tuon nyt isäsi mieliksi tehdä". Aapo oli siitä "sydämen nöyryydestä" niin hyvästynyt, että oli vietättänyt nuorelle pariskunnalle häät Sipolan isossa pirtissä ja vihkimätilassa oli hän itse toimittanut lukkarin ammattia.
Kun oli rutakon kirkonviiri sattunut matkalle ja se oli Sipolan ukolta lakin repässyt, silloin oli ukko herännyt ja sanonut: »Voi kun lakkini putosi.» Lappalainen sanonut: »Aika sitä nyt on hätäillä, jo ollaan yhdeksännellä kirkolla.» Ukko oli nukkunut jälleen ja aamulla oli löytänyt itsensä oman pirttinsä pöydän päästä miessä huoletonna.
Mikä peijakas siellä veisaa, vai korvaniko tilliä soivat Eivätpä hänen korvansa kuitenkaan tilliä soineet, sillä yhä selkeni lähenevä ääni, ja pian erotti kuunteleva mies tutun virren nuotin, tunsi hetken päästä äänenkin, tunsi sen virsikkään isäntänsä, Sipolan Aapon, omaksi ääneksi. Ensin hän hetkahti kuin pelästynyt varsa, mutta sitten muisti, että onhan nyt pimeä.
Ja vielä tänäkin päivänä sanotaan siinä kylässä sille, jonka naimapuuhat sattuvat pahasti käymään: "hukkuipa kuin Sipolaisen tuumat jauhohinkaloon", eli myös näin: "kävipä kuin Sipolan Aapon yöjalka-reissu". Mutta siitä päivästä pitäen tuli Aapo entistään yhä jurommaksi ja vähäpuheisemmaksi ja samalla jumalisemmaksikin.