United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän on vaan nyt miettiminen, mitenkä vast'edes saamme kaikki hyvään päin, ja sinähän olet suora mies, saatathan minun kanssani asiasta jutella, sano vaan minulle suoraan kaikki. Voit sanoa kaikki, mitä tahdot, siten et mieltäni pahoita; mutta jos jotakin jätät sanomatta, niin sitten teet mieleni pahaksi. Sano siis, onhan sinullakin levollinen mieli?" "Osaatkos arvoituksia selittää?"
Kyllä, kyllä, vastasi ruustinna ja mennä huntosti kynttä kantta palvelijan perässä. Ja kun rovasti tapasi menijät, niin ruustinna huomautti: Sinullakin, Kaarlo, pitäisi olla astia, johon poimisit. Kyllä minä jaksan syödäkin saaliini, olen siksi kömpelö marjain poimija. Sinä taidat sitten syödä meidänkin saaliimme.
Toinen pyrki toiselle rannalle, toinen taas päinvastaiselle. "Väistyhän vähän syrjään!" sanoi toinen vuohista. "Mitä rohkenetkaan sinä vaatia", huusi toinen, "minähän olin ensiksi sillalla; väisty sinä ja päästä minut ylitse!" "Minäpä en väisty", sanoi ensin mainittu vuohi, "on minulla tässä yhtä paljo oikeutta kuin sinullakin!" Näin riitelivät he vielä jonkun aikaa keskenänsä.
No, eikö sekään nyt valmistu koskaan? LIINA. Heti paikalla. KAARLO. Teillä molemmilla näkyy olevan erinomainen halu häiritä minua aina työssäni. Onhan sinullakin hauskempi katsella puhtaita, kuin likaisia uutimia. Muutoinkin tädit soimaavat sinua, että tupakoit liian paljon huoneessa, etkä muista uutimia ollenkaan. Jaa, tänään niiltä riivatuilta ei kuitenkaan saane rauhassa olla.
TOPRA-HEIKKI. Lupa puhua, koska minulla on yhtä hyvä suu kuin sinullakin. Topra, malta mieltäsi, onneton! TOPRA-HEIKKI. Saako tietää, mitä tämä tutkiminen oikeastaan merkitsee? Mistä meitä epäillään? Mistä syytetään? Sanoo hänet kerrassaan suoraan, ilman verukkeita ja kiertelemisiä. VALLESMANNI. Teitä epäillään syyllisiksi murhapolttoon, varkauteen ja murhaan. SILJA. Voi armollinen Jumala!
Kotia tultuansa Sjöblom'in taloon, pistihe Niiranen ensin omaan kamariinsa tuparakennuksessa ja heitettyään kalamiehen tamineet pois astui kyökkiin hänkin, juuri kuin Sjöblom oli päättänyt kertomuksensa. Niiranen oli talon ystävä, semminkin lasten. "No Niiranen setä! Kas sinullakin on noin hirmuisen paljon kaloja!" "Niin mutta kuules, setä, katsopas tuota papan haukea!"
Mutta se menee taas ohi ja minä häpeän. Samaten se menee ohi sinullakin. Niin sinä luulet. Mutta niin se ei ole. Jos sinä vaan aavistaisit! Ja Lyydi yhtäkkiä purskahti hillittömään itkuun. Mitä ihmeitä sinulla on, Lyydi! Niin, minä nyt puhun sinulle kuin rippi-isälleni. On yksi ajatus, joka ei mene päästäni koskaan.
"Niin, mutta se näyttää minusta huonolta, että hän lypsää tämän ainoan kerran; onhan se suoraa petosta hyviä ihmisiä kohtaan, eikä hän päälle päätteeksi edes osaakaan lypsää". "Sinä ja minä emme voi maailmata muuttaa", sanoi emäntä, "minä luulen, että sinullakin on kyllä taakkaa osaltasi; anna toisten tehdä, mitä he tahtovat".
»Mistä minä ne olen saanut?» huudahti Olavi tuskaisella äänellä. »Se sinun pitäisi kysymättäsikin tietää!» peili vastasi. »Sinullakin on nyt 'merkki' pyytämättäsi.» Mies peilissä tuijotti, tummat juovat tuijottivat. Hän olisi tahtonut kääntää päänsä toisaanne tai ummistaa silmänsä, mutta hän ei voinut.
Ja nyt on kaikki muuttunut. Niin, mutta kas, punanen pukuhan sinullakin on se on kaikista hienoin puku, oikea karkelopuku, vahinko vaan, että olet... Suo anteeksi en minä mitään pahaa tarkoita, vaan kyllä minun täytyy sanoa totuus: sanoisihan sen joku muu kumminkin ja parempi on silloin, että sen jo ennakolta tietää sinä olet liika myöhään syntynyt maailmaan; ei sinulla nyt enää ole mitään nähtävää, eikä tehtävää."