Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Miten somasti hän olikaan järjestänyt illallispöydän, kun Jakob tuli ruokasaliin kaksi pientä värillistä ruokaliinaa, molemmat siniset kodikkaat teekupit, sininen maitokannu, siniset munakupit, siniset vesilasit ja sitte nuo kauniit hirvensarvipäiset veitset ja hopeahaarukat, kaksi kutakin, kaikki niin pientä ja somaa ja hienoa...
INGEBORG. Oo, suo minun katsoa sinuun, katsoa sinuun kauvan, kauvan! SKULE KUNINGAS. Pane pois huntu; katso minuun niillä silmillä, jotka kerran olivat kirkkaat ja siniset kuin taivas. INGEBORG. Ne silmät ovat olleet sateinen taivas kaksikymmentä vuotta; sinä et niitä enää tuntisi, etkä saa niitä enää koskaan nähdä. SKULE KUNINGAS. Mutta äänesi on raitis ja suloinen ja nuori, niinkuin silloin!
Katso tänne, hänen silmänsä ei, sinä et nyt voi niitä nähdä, hän nukkuu, mutta hänellä on isot siniset silmät; ja sitten hän osaa nauraa ja ojentaa kätensä ja tavoittaa minua, ja hän jo tunteekin minut! SKULE HERTTUA. Hookon saa poikia, ennusti piispa. MARGARETA. Tämä pikku lapsi on minulle tuhat kertaa rakkaampi kuin maa ja valtakunta, ja niin on se Hookonille myös.
Jo seuraavana päivänä hän jätti jäähyväiset ja lähti kotiinsa ajamaan. Suitset makasivat höllänä hevosen selässä, ja Vakanen tuumaili itseksensä yhtä ja toista. Hän hieroi silmiänsä, ikäänkuin olisi sillä saanut ajatukset selvenemään, mutta turhaan punaiset posket ja siniset silmät pyörivät aina hänen edessänsä. Vihdoin hän tuli perille.
"Kyllä kaiketi se niin on, on kai", sanoi Lents, huulet vaalean siniset Anni kuljetti kättänsä Lentsin poskilla ja sanoi leikkiä laskien: "Sinä hyvä mies! mitä se sinuun tulee, jos sinun tavarasi minua kummastuttaa tahi ei?
Minä tunsin, että käsi pantiin pääni alle ja että sitä kohotettiin hellävaroen... Se helpotti, ja silmäni selkenivät taas. Minä näin, että se, joka minua auttoi, oli nuori tyttö, jolla oli suuret siniset silmät ja vaaleankeltainen tukka. Vastustelemattani hän asetti astian huulilleni, ja minun täytyi lainata alas lämmintä maitoa. Missä minä olen? kysyin minä. Ja kuka te olette?
Odotahan, Matti ... kyllä minä tulen ... elähän jätä! Ja Matin perään koki Liisa pyrkiä, jaloillaan kiireesti kaaputellen maantien kuumunutta hiekkaa ja hameensa helmoja aina vähän väliä kouriinsa kooten. Hänen edellänsä kulki Matti, kiireenlaiseen väännätellen, siniset piikkohousut haaroistaan vuorotellen veppaisten. Lapinlahden rautatienasema on tehty ihan metsän sisään.
Hän horjui ja vaipui maahan. Samassa silmänräpäyksessä oli Jacobi Petrean luona, ja yhtä rohkeasti kuin taitavastikin hän tarttui käärmeen niskaan ja nakkasi sen kauas pois. Siitä kosketuksesta Petrea heräsi, ojentelihe, avasi siniset silmänsä ja lausui katsellen ympärilleen: «Oi ... oi ... isä! minä olen nähnyt metsänjumalan!»
Lapsi pienoinen Kätkyessä nukkuu, Hymy autuas Huulillansa. Silmät siniset Ummessa nyt ovat. Kädet ristihin Liitettynä. Nuku rauhassa, Lapsi kaunokainen! Rauhan enkelit Sua suojaavat. Ihmis-elo on Kätkyestä asti Aina hautahan Matka vainen. Matkan loppua Aina odotamme; Kulkekaamme siis Kiirehesti! Koto ihana, Palkka vaivojemme, Taivas loistava Ompi vasta.
Antti Pietarilla oli vaalea tukka, Priita Stiinalla musta, pojalla siniset, tytöllä ruskeat silmät; poika oli tyly, melkeinpä äreä, tyttö taas huimapäinen kuin tuuliaispää.
Päivän Sana
Muut Etsivät