Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Vihdoin hän nousi istuvilleen, nojasi käsin polviinsa ja kysäisi: »Mistes sine, kuule, hyve mees olete?» »Kyllähän nimismies minut tuntee.» »Sinu tunte!» »Niin, tuoltahan minä olen Hautalasta.» »Piru ... minu pites tes kaikki tunne...! Houtala, niinkö sano? Onkkus sen torppa vai talo?» Nyt pakeni veri Jannen poskilta, kärsivällisyyden viimeinen hiven oli loppunut.
»Tahtoko sine kulunki?» kuului tuomarin koleaääninen kysymys. »Juu, juu, kulunkia ja kipurahoja se tahtoo», lisäsi Uusi Hellberg. »Mite kipuraha sine tahto?» kysyi tuikeasti katsellen tuomari. »Juu, juu, että häntä lyötiin, juu, juu, seipäällä lyötiin», vakuutteli yhä Uusi Hellberg eikä ymmärtänyt, että tuomari kysyi, tahtooko hän itselleen palkkaa.
Mutta henkiherra tahtoi nauttia enemmän, tahtoi vielä kiduttaa uhriansa kysymyksillä ja sitte sopivassa tilaisuudessa jatkaa miehen pehmittämistä. Joel ei tapansa mukaan ryhtynyt mihinkään varokeinoihin, ei mennyt pakoon eikä koettanut tehdä vastarintaa. "Mite sine nyt sano?" "Kiitos kysymästä! Enpähän mitään." "Vai ei mitten? Sine teke jekku sinu esimeehe kans!" Taas pari huimausta.
Hautalan Janne rupesi uudestaan vilkkaasti esittämään asiaansa. »Aa-soo! No teme on eri asia ... ihan eri asia! Miks'ei sine site kohta sano niin... Jaa-soo!» Hän nyökäytti päätänsä, heilutti ruumistaan, matkien yhä »jaa-soo!» ikään kuin hänelle nyt olisi asia vasta selvinnyt ihan uudessa valossa, juuri sellaisessa valossa, jonka hän itsekin mitä mieluimmin hyväksyy. »Jaa-soo!... mhm!»
En ole kymmeneen vuoteen saanut ." "Sinä olet ylpiäs mies ei mine näke mittään," tiuskasi metsäherra ja kiipesi nahkaisten alle rekeen. Vielä jäähyväisiksi huusi hän: "Sine niskoittelet esivalta vastan." "Mihinkään ne menivät?" kysäsi Matti rengiltään vierasten mentyä. "Metsän vahti sanoi mentävän Rankolaan navetan tarkastukseen."
Muistiin oli palautunut kaikki tuo vanha, sen sydämellinen yksinkertaisuus, syntymäkoti ja lapsuudenajan uskonnollinen elämä. Isäukko oli ollut Sanaa rakastava mies, joka kurissa ja Herran nuhteessa oli kasvattanut lapsiaan. Kotona luettiin vain Hans Nielsen Haugen hengellisiä kirjoja. Mr Norman osasi vielä tänä päivänä kannesta kanteen ulkoa »H. N. Hauges testament til sine venner.
»Jahah, jassoo... Se on Esa Karhu?» hänen kysyvä katseensa kiersi miehestä mieheen, vaikka itsekin kyllä Esan tunsi. »On, on se», miehet äänsivät ja Esa katseli kulmainsa alta. »Jassoo, no me mennä sisäs, meil on vehen sulle asia.» »No eikö sitä tässä sovi sanoa?» Esa kysyi. »Mite? Eikö sine laske met sisäs?»
Huomattuaan että toinen oli poistunut, oli hänellä nähtävästi aie kysyä, mihin se toinen rahjus... Mutta samalla silmänsä välähtivät ja kääntyivät kaapin viereen naulaan, missä kasakanpamppu riippui. Taas otti hän lasista kulauksen. »Jahah ... öhm ... jahah sine meinata rupia minull apulainen, häh? Jaa! Mitäh?» Hänen suunsa oli hauskan ivallisessa hymyssä.
Seisoi sitten pitkän ajan selin toisiin, varmaankin suloisella nautinnolla tunnustellen, miten punainen rommi kierteli tuolla suuruudessa. Vihdoin hän taas astui juhlallisesti Jannen eteen ja kysäisi, ikään kuin koko äskeinen puhelu olisi kahlannut vain kautta rantain, josta ei ollut saanut ollenkaan selvää: »Mittees sine nyt oiken meinata?»
Rupeaa herttaisesti nauramaan ja istuu jälleen syömään. TYYNI. »Inte vidare»? Oh, Anton, minua loukkaa sinun sydämettömyytesi. Minuun on tämä asia vaikuttanut syvästi, syvästi, koko päivän olen vain sitä ajatellut. ANTON. Sinu pite tottu, sine on nyt befallningsmanni rouva. Nyt sine nekke mite kanaljer ne kaikki on.
Päivän Sana
Muut Etsivät