Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Penkille asetuttuani keppuroin ja valittelin yhä äänekkäästi. Sotamiehet, jotka olivat jo asettuneet makuulle, alkoivat kiroilla ja haukuskella. Jatkoin vain ujellustani, kunnes eräs heistä tuli ja tyrkkäsi minua kylkeen sanoen: »Mene matkaasi, senkin hirtehinen, eihän tässä saa untakaan silmiinsä!» Juhokin auttoi minua hätäillen jalkeilleni ja alkoi taluttaa ulos.
Helena rakas, sanoi Georg tullen hänen luoksensa ja otti toisella kädellään hellästi vyötäisistä. Kun Helena kuuli hänen äänensä, kun tunsi jälleen hänen kosketuksensa ja katsahti hänen silmiinsä, näki hän niissä loukatun Georg raukan, ja tuli niin sääli Georgia, kun oli hänen mieltänsä pahoittanut. Anna minulle anteeksi, Georg, kuiskasi hän.
Nivalan Leena oli maininnut, että Pyhäinmiesten päivästä tuli yksi paikka tehtaassa vapaaksi, nyt täytyi vain kirjoittaa sinne ja laittaa Miinan vaatteet kuntoon. Viimeistä yötä makasi Miina kotona vanhassa sängyssä Liisan vieressä. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja hänen sydäntänsä ahdisti, kun hän ajatteli tuntematonta tulevaisuuttaan, häntä pelotti lähteä yksin vierasten ihmisten pariin.
Naurun ja pilkan rinnalla tuli niin ikään suloisemmat kuvat hänen silmiinsä: rauha, terveys, onni ja rakkaus vaimonsa, Jaakon ja Annan suhteen! "Kaikki on loppunut!" huusi hän sydämen tuskalla, "Liisa kuolee, Jaakon ampuvat he maahan ja Anna vihaa taikka kiroo minua kokonaan". Jos hän nyt olisi voinut peruuttaa monen tapahtuneen asian! Kuinka kokonaan toiseksi olisi elämä Ojamyllyllä käynyt!
Hitaasti ja vaivalloisesti yön pitkät hetket siirtyivät, sillä vaikka tuskin varoimme uutta rynnäkköä ennen päivänkoitetta, ei kumminkaan kukaan saanut unta silmiinsä.
Voinko toivoa että me tulemme tapaamaan toisiamme, ei milloinkaan enää erotaksemme ei milloinkaan?" Kenelmin ääni vapisi hänen puhuessansa ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Selittämätön, outo, kummallinen alakuloisuuden tunne valtasi hänen sydämensä, niinkuin jonkun mustasiipisen linnun varjo kiitää tyvenen virran yli.
Mutta minä olen ainakin semmoinen, etten voi yksin mitään. Tosin vaikka sinä et puhuisikaan mitään minun kanssani, niin jo se tieto, että on ystävä, elättää minua, se on niin kummallista. Nyt sanoi Reinhold: Helena, minun tunteeni sinua kohtaan ovat jo enemmän kuin ystävän. Helena kääntyi ja rupesi katsomaan hänen silmiinsä niinkuin olisi kysynyt mitä hän tarkoittaa.
"En nyt juuri sitä luule, mutta kavaluudella kiskoa itselleen on myöskin syntiä, ja nyt on jo mailma kovin turmeltunut; itsekukin havittelee nyt ainoastaan rahaa ja parin kymmenen ruplan edestä myypi ihminen ruumiinsa ja sielunsa paholaiselle, kun kerran saa rahat silmiinsä."
Ylioppilas huomasi tämän ja seisoi hetkisen epäilyksissä, mutta astui sitten kuitenkin hänen luoksensa. "Minkä tähden pelkäätte minua. Aino neiti?" kysyi hän katsoen suoraan hänen silmiinsä. "Minäkö pelkäisin?" vastasi hän koettaen hymyillä. "Niin juuri te. Ettekö luule minun huomanneeni, että te olette muuttanut kävelymatkanne?
Siitä syystä hän tahtoi hyvitellä Ellaa, eikä edes ajatellut nuhdella äskeisestä. Kun Ella muljotellen toisinaan katsoi hänen silmiinsä ja näytti olevan ymmällä mitä tässä olisi tehtävä, kun ei Santraakaan löydetty, tarttui emäntä vihdoin tämän käsivarteen äidillisellä hellyydellä ja virkahti uudestaan: »Lähde makaamaan, että vähän virkistyisit, Ella.
Päivän Sana
Muut Etsivät