Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Pieni kädenpuristus, kauniiden silmien loiste, poskien punastus, saivat aina hänen verensä kuohuksiin, tulivatpa ne sitten miltä taholta tahansa. Totta on että Anna Kallio herätti hänessä hiukan erilaista tunnetta, mutta ei se varmaankaan ollut rakkautta. Ennemmin se oli jonkunmoista kunnioitusta, tai ystävyyttä, tai mitä se nyt lienee ollut.
Hän rypytti silloin ulkonevaa otsaansa niin että silmien väliin tuli syvä laskos ja kulmakarvat painuivat alaspäin ja sinertävä silmän valkuainen pisti esiin silmäterän alta ja hänen katseensa sai niin myrskyntapaisen synkän ja ankaran ilmeen, että se koski paatuneimpaankin. "Kukapa niin katsoo ihmisen läpi", oli ihmisillä tapa sanoa.
"Ette koskaan sanoin, se on tosi; ehkäpä ette myöskään ajatuksillanne, mutta koko olemuksellanne teitte te minut pieneksi oman itseni edessä." Syntyi hetkiseksi äänettömyys. Molemmat tunsivat entisten aikojen heikkoa lempeä välähtävän sielunsa silmien ohitse. Neiti nykähytti vähän kärsimättömästi olkapäitänsä, ikäänkuin vapautuakseen jostakin, joka ei miellyttänyt häntä, ja jatkoi sitte.
Hyvää päivää! tervehti hän noita kasvoja ikkunalaudalla; tällä kertaa hän nosti hatun kokonaan päästään. Jumal' antakoon, herra! Minä olen iloinen, että teillä taas on kirkas taivas silmien edessä. Kiitoksia, herra. Te olette hyvin hyvä. Te olette kivulloinen, pelkään mä? En ole, herra. Minulla on hyvin hyvä terveys. Mutta, ettekö aina makaa? Kyllä, minä makaan aina, syystä etten voi istua.
Ja vaikka näillä sanoilla, jos niitä otti tarkastaakseen, ei ollut mitään tai ainakin sangen epämääräinen ajatus, osottivat ne Nehljudofin mielestä tavatonta syvyyttä, suoruutta ja jaloutta. Niin suuri vaikutus häneen oli noiden silmien loisteella, joka seurasi näitä nuoren, kauniin ja hyvin puetun naisen sanoja. Nehljudof katseli Marietteä äänettömänä eikä voinut irroittaa hänestä silmiään.
Minne aiotte lähteä, herra majuri? Luulin teidän saavan tarpeeksenne omasta onnettomuudestanne. Teidän täytyy jäädä tänne; kaikkein täydellisintä hyvitystä teidän täytyy uhmaten vaatia. Tässä hädässä en keksi muutakaan sanaa. Uhmaten vaatia, vaikkapa äärimmäinen kurjuus teidät solvaajienne silmien edessä runtelisi! v.
Ellen pani kädet silmien eteen, mutta silloin astui koko kohtaus vaan sitä selvemmin esiin, ja hän kertoi itsekseen tohtorin sanat: toivotonta, ihan toivotonta! Ovea kolkutettiin. Se Oli Tiina: Oi neiti, semmoinen onnettomuus on kuitenkin kauhea! Jens ja Hans sanovat että hän nyt taas on raivoissaan ja ehtimiseen huutaa: oi jos olisin kuollut!
Hänen naapurinsa, nuori rouva, jonka tummien silmien syvä katse ei tahtonut osua sopusointuun neiti Bergin ivallisen mielen kanssa, naurahti kuitenkin hiukkasen. Samassa tuli kauppaneuvoksen rouva heidän luokseen. "No, kuulehan rakas Lovisa", hän suhahti innokkaasti, kumartui nuoren rouvan puoleen ja tarttui hänen käteensä, "onko totta, josta koko kaupunki nyt puhuu?"
Jumala tuima taistelon Pois heitti keihään, valjakon Rajuutta hillitsi, kun äänes soi. Useinpa unta loi Se silmiin siivekkäiden kuninkaan Kädellä kaikkivaltiaan; Ja hiljaa sammui unehen Nokkansa voima, leimaukset silmien. Juutalaisen toivo. Paljon eneni Helenan ilo siitäkin, että imettäjä alkoi joutuisammin päästä terveyteensä ja voimiinsa. Päivästä päivään hän parani.
Hänen kuoltuaan, jäi leskelle vain velkainen talo ja poika Gjermund, joka silloin oli kahdenkolmatta vuoden vanha. Hän oli lyhyehkö ja harteva, mustatukkainen poika, tiheät kulmakarvat tummain silmien yllä, muoto vähän leveähkö, vaan viisaan ja vilkkaan näköinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät