Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"O Jumala!" huusi Helena hirmuisessa tuskassa; "he tulevat liian myöhään." "Yksi makaa tuolla alhaalla!" sanoi Silman, lyötyänsä ensimäistä niin voimakkaasti nyrkillään kasvoille, että tämä syöksyi alas pitkin kallion rinnettä. "He ampuvat", huusi Helena; "he toivovat ilmoittaa meille läsnäoloansa." Villit säikähtivät ja katselivat ihmetellen uutta vihollistansa.
Lauri, tuota ensimmäistä vasemmalla tarkoitamme, ja laukaisemme yht'aikaa, mutta säästäkäät tultanne, te muut. Lauri, tähtääppäs nyt tarkasti kuin kotka ja anna leimahtaa koska minä sanon: nyt. LAURI. Minä olen valmis. TUOMAS. Nyt. Silloin laukaisivat molemmat samassa silmän räpäyksessä, ja kaapaisten pakenivat sudet.
Missä on hän tällä hetkellä? Kenties tuo katala on hyljännyt hänen? Miksi ei Elleni voisi olla laivassa? sanoi Corsican ja katsahti minua kasvoihin. Tämä ajatus lensi nyt ensi kerran sieluuni, mutta minä työnsin sen pois. Ei, Elleni ei ollut, ei saattanut olla laivassa. Silloin hän ei olis jäänyt tohtori Pitfergen tutkivan silmän huomaamatta. Ei; hän ei ollut Draken muassa tällä matkalla.
Minä kun arpomisen jälkeen luin sanomalehteä, niin aivan oikein minä numeroineni olin voittanut kaksikymmentätuhatta ruplaa. En ole ollut juuri aivan houkka eläessäni, vaan häpeäkseni täytyy tunnustaa, että pastierasin asunnossani koko sitä seuraavan yön. Aamulla olin ensimmäinen mies pankissa kuulemassa, oliko unelmani silmän häiriötä vaiko perusteellista totta ja näytin seteliäni.
Voi päiväni päivyt, voi onneni kukka, Voi ihanin ilmiö mun elämäin, Voi toivoni toivo ja toimeni määrä, Miks riisti sun kohtalo minulta näin? Synkkyyden jos saisit syksyn yöltä, Mustuutensa Hornan onkelolta, Merten syvänteeltä pohjattuuden Näist' et konsaan synkkää pohjattuutta Saisi Annetteni tumman silmän.
Sillä ihmisten silmät ovat aukenevaa liikutusta, ja kun näkee ihmisen silmään ja sieluun, niin valuvana hellyytenä heräisi hänen rinnaksensa. Jälkeenkinpäin jää lämpimäksi rinnassaan, ja kun muistaa ihmisen sieluaukenevan silmän, valaisevat niinkuin korkeat, lempeävaloiset kynttilät sydäntä.
Mutta kuitenkin ain armahin ja kauniin Oli heidän kasvojensa tyyni loiste, Koska katsahdit he juhlalliseen leimuun, Joka suloisesti kaukasuudest paistoi, Kuni valtahinen, kimaltava tähti Kiilsi monimuotoisilla säteillänsä. Sinne heidän silmän alat mieluisasti Kääntyi kesä-yöseen kalveasta maasta. Toki; mitä kaikki tämä? Mikä tieno, Mikä lumouksen saari?
KANTELETAR. Minä helmet ja päivän silmän Kutsun kielille kanteleen, Siitä helkytän sydämeen, Siellä kasvatan kukkasiksi Hurmaaviksi.
Siellä nään mä näännyksissä pienen joukon nukkuvan, vaikk' on päivä ylähällä uinuu raukat untahan, kunnes uni jännervoimat ehtinyt on virkistää, kunnes lämpö "luojan silmän" valppahimmat herättää. Innoissansa jalkehille nää nyt huutain kavahtaa, jotta joukko torkkuvainen tuosta pystyyn havahtaa, hieroo unta silmistänsä, tuntee huomentuulosen, tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.
Hänen kaunis, "kuninkaallinen" ryhtinsä oli kuin luhistunut kokoon, tukka harmaantunut, ja likinäköisyys, jota ei ennen silmän terävältä loisteelta voinut huomata, verhosi kuin raskaana harsona katsetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät