United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hämärähetki oli lopussa, lepäilijät nousivat tiloiltaan, telmivät siinä vielä hetkisen virkistyäkseen ja hajosivat sitten kukin omaan huoneeseensa muutamaksi tunniksi silmäilemään kirjan lehtiin jatkoksi siitä, mihin ennen päivällistä oli jäänyt. Lepotunnin mukana hävisivät sen tuumat ja mielialatkin, eikä kukaan enää muistanut veikkoja, punssipulloja, voittoja eikä tyttöjä.
Jos lähdemme silmäilemään itse kehräys-taiteen historiaa, havaitsemme, että alkupuolella viime vuosisataa rukkikin vielä oli Suomessa tuntematon. Silloin kehrättiin ainoastaan värttänällä eli kehrävarrella, jota vielä nykyiset vanhat muistavat nähneensä.
Hän jäi vaan pitkään silmäilemään kreiviä, joka tutkisteli vähäistä kirjettä. Syytä oli majurilla kummastellen katsella kreiviä, sillä tämä oli vaalea ja vapisi. Ja syytä oli kreivillä siihen.
Taaskin sama polku astuttavana, jota jo 12-13 vuotta sai astua, samat santarmit kahden puolen, jotka eivät salli askeltakaan syrjään ottaa. Vankilan muurien ulkopuolelle ei kukaan milloinkaan pääse, ja toisinaan olisi suostunut puolen elämästään antamaan jos olisi päässyt torniin nousemaan ja sieltä kauvas vapauteen silmäilemään...
Jaakko Jaakonpoika pysähtyi silmäilemään kukkaspöydän yli ulos avonaisesta ikkunasta. Pari uljasta pihlajaa kasvoi juuri ikkunan alla ja huojuttelivat hiljaisen aamutuulen henkäilyn mukaan oksiaan, jotka leikkivät äsken puhjenneen lehtipukunsa kera. Miehen oli hyvä ja levollinen olla.
Tiedänpä, että pitkä Valentin on kuullut Kirstiltä ja Kirsti on kuullut Katrilta, että Niilo Janssen on sulamaisillaan kuin voi rakkaudesta erääseen ylhäiseen naiseen, ja Katri on sanonut Kirstille, ja Kirsti on sanonut Valentinille, ja Valentin on sanonut minulle, että eräs ylhäinen nainen ei ole niinkään haluton armollisesti silmäilemään erästä hovimestaria, ja ... ka, mitä sinä, Posidonius ... älähän...
Vähän tiesi Maria, mitä ylioppilas mietti kävellessään Harmaalan ylikamarissa samaan aikaan, kun hän, Maria, näitä rivejä kirjoitti. Johannes oli tullut Harmaalaan. Hän ei tietänyt, että muut silmät kuin Annan olivat päässeet hänen sydämensä salaovesta silmäilemään sitä kuvaa, joka nyt loistavan kirkkaana istui hänen sydämensä entisen levottomuuden alttarilla.
Annan liikkumisesta heräsi itse rouvakin, joka taas nukkui viereisessä huoneessa höyhenpatjoilla, ja yöröijy päällään rupesi hän akkunan poskessa sukimaan omia pitkiä hiuksiaan. "Herrainen aika! Mitä ihmettä! Anna, Anna!" olivat huudahduksia, jotka tunkeutuivat rouvan laihahuulisesta suusta, kun hän oli sattunut silmäilemään kaupungin ainoalle valtakadulle.
»Ne...» oli pitkän ja laihan herran lyhyt vastaus. »Hör du!» »Ne...» »Nouse katsomaan ... Pyhäkoskea.» »Tulevana ... kesänä.» »Tulevana kesänä!» nauroi Katri. Pitkä ja laiha herra ei noussut. Lyhyt ja lihava herra heitti herättelemästä ja rupesi itse silmäilemään ympärilleen tahi oikeammin eteensä, sillä huomattuaan Katrin tirkisteli vain häntä yhdellä silmällä, tirkisteli ja vähän väliin hymyili.
Lumesta ryytyneenä oli se niin jäässä, että se pystyyn pantuna seisoi yhtä tanakkana kuin miehenkin päällä ollessa. Nyt wasta woin ruweta silmäilemään mökin sisällistä elämää. Huone oli waan neliseinäinen, mutta jotenkin kookas mökin tuwaksi; ulko=owen eteen oli laudoista laitettu jonkummoinen porstuan tapainen. Huone oli lämmin ja warustettu kaksinkertaisilla, pienillä akkunoilla.