Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Christien pudisti päätänsä. "Mutta silloinhan minä pettäisin hänet," sanoi hän. "Ette niinkään," veljeni siihen sanoi, "se joka haudattiin tähän hautaan on ollut kuolleena kahdeksan tahi yhdeksäntoistasataa vuotta. Melkeinhän jo unohtaa, että hän on siihen haudattu." "Kahdeksan tahi yhdeksäntoistasataa vuotta? Siis hän oli pakana."
Lilli tattoo katvaa ylöt taivaateen. Silloinhan tulet jättiläistytöksi, pitemmäksi kuin pisin joulukuusi metsässä! Ei, ei, Lilli lentää näin! Tuo pieni keijukainen levitti käsivartensa ja heilutti pieniä käsiänsä ilmassa.
Silloinhan jos koskaan olisi pitänyt olla iloinen ja kohtelias! Eeviä oikein kiusasi tuommoinen.
Hänet oli kaupunki lumonnut kunnes hän itse kahlehti sen taikavoimallaan ja antoi sille sielunsa. Kenties tämä sielu oli sairas? Niin me nykyään epäilemme. Kenties tekee tämä kaupunki sairaaksi ... mutta silloinhan on aika sitä karttaa. Minä en tahdo ruveta luomaan Venetsian yötä!
Jos hän todella tahtoi päästä Liisasta, olihan tämä mukavin tapa. Ja jos noista kahdesta tulisi pari, jota Johannes ei voinut uskoa vielä, niin silloinhan hänen päinvastoin oli syytä olla kiitollinen eikä mustasukkainen Muttilalle. Kun Johannes vain olisi tiennyt, mitä hän tahtoi! Mutta juuri siinäpä se olikin temppu. Niin jäi asia silläkin kertaa heidän välillään keskeneräiseksi.
Silloinhan pitkän talven perästä kuullaan karjan kellot laitumelta, lintujen laulu metsästä ja kaikkialta ja maa on niin ihanaisen vihanta. Oli ensimmäinen kevät meidän Helmikankaalle muutettuamme. Lumikin, vaikka muutoin valkoista, voipi olla varkaan vehkeiden auttajana. Niin oli nytkin käynyt. Meidän pellollamme ja meidän aittamme takana oli iso kivi.
Myöskin oli Annin mielestä tämmöinen erikois-elämä verrattava sateiseen sunnuntaipäivään suvisaikana; onhan niin, että lepopäivällä joka mies melkein oikeudellakin toivoo hiukan huvitusta ja haluaa hauskutella muittenkin ihmisten seurassa: silloinhan on pyhävaatteet yllä, mutta ne pahat tiet, ne ovat niin pohjattomat, ja kotona-olo tuntuu kuin istuisi vangittuna. Ei se semmoinen olo kelpaa!
"Mutta jos ajattelet niin, Eugen", sanoi Dora lempeästi, "silloinhan sinun ei pitäisi kapinoida Jumalaa vastaan, vaan ajatella, että Main kuolema on oikeudenmukainen rangaistus..." "Niin juuri ajattelenkin. Ja siksi en voi koskaan antaa anteeksi itselleni." "Mutta ehkä Jumala voi antaa anteeksi sinulle."
"'Ei ketään', hän oli itse hyvä omatunto täydessä olennossaan. "'Silloinhan itse olen syypää siihen. Pikku raukka, minun on sitä sääli, olin itse totuttanut sen lentämään pois häkistä. Eikö sinunkin ole ikävä pientä lintusta, Juho? "'On. Hän taputteli ystävällisesti päätäni, ymmärrät hyvin ett'en ollut iloissani, ja illempana en enää voinut pidättää itseäni. "'Isoisä!
Kapteeni kaivoi tikulla ruuan jäännökset hampaansa kolosta, kellisti juhlallisesti vatsaansa ja lausui komentosanan ja laiva alkoi solua meren ulappaa kohti ja silloinhan siinä tuli ero pakostakin. Palasin asuntooni, sulin oven ja itkin katkerasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät