Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Loitot veet jo on sumenneet, Silmä ei kanna sinne; Vielä väikkyvät saarekkeet Missäs, kultani, taivalta teet, Minne sä jäitkään, minne? Nähdä voin yli suvantoin Juovan, miss' siivet siukuu: Kaakkuri lentoon pyrkii noin Ei, se on läikkeess' aallokkoin Kultani venho, mi liukuu! NIIN ONNEN MYYR
Aalto purtta eksyttää, Yllä vinkuu myrskysää; Yhtä kaukaa vieläkin Pilvi siintää silmihin! Aatos. Aatos, kas kuin lintu liitää Halki ilman iloiten! Sullakin on siivet kiitää, Avaruutes itseinen.
Voi, jos minulla vaan olisi siivet, niin muuttuisi kaikki hyväksi. Niin valitti poika ja istui.
Kaks askeltansa astunut jo oli yö siinä, missä oli paikka meidän, ja kolmannen jo siivet siirtyi alas. Ma, jossa Aadam vielä jäljell' oli, nukahdin silloin ruohikolle, minne olimme kaikki viisi istunehet. Ol' hetki, jolloin aamun suussa alkaa jo pääsky laulaa murhevirsiänsä ehk' ensi tuskiensa muiston vuoksi;
Pitäisikö minun, joka neljänkymmenen kolmen vuoden kuluessa olen etsinyt kultaa ja voimaa, nyt ruveta etsimään jotain muuta? Tahdot kai että minusta tulisi Jesus Kristus! Kuinka voin olla oma itseni ja joku toinen mies samalla? Vastaa hänelle silloin: 'Syvällä jokaisen ihmislapsen sydämessä on enkeli, mutta muutamilla on siivet laskeutuneet lepoon. Herätä oma enkelisi!
Kun kukat ynnä muutkin yrtit nuoret tuon rannan vastapäisen vapaat oli valiosaattueen sen astunnasta, kuin tähdet seuraa taivahalla toistaan, eläintä neljä noiden jälkeen tuli ja kukin seppelöity lehvin vihrein ja luotu lentoon siivin kuusin oli, ja siivet täynnä silmiä: jos Argus eläisi, moiset sen ois silmät varmaan. Säkeitä niiden kuvaukseen en tuhlaa, lukija oi!
Mutta siinä, pelkästä mielenjännityksestä voimat pettivät ja mehiläinen putosi kirjotuspöydälle. Siivet värisivät, vaan eivät nostaneet enää lentoon, ja takajalkain laahatessa hervottomina perässä mehiläinen alkoi etujaloillaan hätäisesti ja liukastellen kömpiä sileiden paperien päällä. Oli pudonnut sille paikalle, mihin oli kirjotettu: Surkeita epäkohtia, ja vielä jotakin muuta alkua.
Ei se salon synkkeydessä Pesästänsä oo paennunna, Ihmis-suojain ympärillä Kyyhkynen on kasvatettu: Köyhän majan harjalt' on se Monet päivännousut nähnyt, Maassa jyvät noukkinunna Kädest' usein kaitsijansa. Siivet sievät saatuansa On se laaksot lennellynnä, Koivikossa kiikkununna, Kylpenynnä purosissa. Niityllä se yksinäisen Koivun latvassa nyt istuu, Suorittaen sulkiansa Lähetessä ruhtinoiden.
Eiköhän se nyt sittenkin ole karu maaperä, joka on estänyt meitä lentämästä korkeammalle kuin siivet kantavat, virkkoi professori sellaisella äänellä ja kasvojen liikkeellä, kuin olisi asia ollut niin selvä, ettei siitä oikeastaan maksanut vaivaa väitellä.
Hänen vieressään, kapealla kangasvuoteella, Fritz parka, jonka silmät ja hengitys enää olivat ainoana todistuksena, että hän eli. Kalpea ruumis, jossa soilehti vielä, ikäänkuin sammuvassa kynttilässä, elon viimeinen jäännös. Sielu, jonka värisevät siivet jo aukenivat aloittaakseen lentoansa. Troussecaille ei enää ollut siellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät