Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Nytpä johtui Avojalalle jotakin mieleen. Jos hän sanoo mimmoinen Rosel on, niin lähtee vieras tipo tiehensä, siten hän on tosin Roselista päässyt, mutta hän on sitten poissa, ja viisaasti hän sitten jatkoi: "Näyttepä olevanne varovainen; siitähän vanhempannekin ovat tunnetut.
Kun minä ajattelen kulunutta elämääni ja kohtaloani viimeisten kymmenen yhdentoista vuoden aikana, niin on se melkeen kuin joku seikkailu tahi uni. Eikö sinustakin, Asta, tunnu siltä? Monessa suhteessa tuntuu minusta siltä. Kun minä, Asta, ajattelen, mitä me kaksi olimme ennen. Me kaksi köyhää orporaukkaa No, mutta siitähän jo on niin kauan.
Kahdeksankymmenvuotias ukko laski siunaten kätensä pääni päälle ja antoi minulle tämän kirjan, vaikka se oli hänen ainoa lohdutuksensa. Hän oli saanut sen kornetti Hornilta, ja siitähän oli opettanut minua lukemaan. Katsokaa; nämät kirjaimet ovat leikatut puuhun ja sitten painetut paperille. Ajatelkaa mitä taitavuutta tarvittiin, jotta joka sana saataisiin selväksi.
Ei, ei suinkaan se mikään erehdys ole. Sylvi on toki rehellinen. ANNI. Ja sen hän sanoo kaikkien kuullen. Hyvänen aika sitä Sylviä, kuinka hän on hirveästi varomaton! Siitähän voi syntyä vaikka minkälaisia juttuja! Viktorissa ei ollut syytä. Hän kyllä olisi tullut mielellään, kuulittehan sen. KARIN. Oh, eipä hänellä näytä olevan ikävä siellä Sylvinkään luona.
Sitten hän sanoi: "Tämä Tapani on niin itsepäinen, se pitää aina 'oman päänsä kuin Könnilän Jyrki', niinkuin sanotaan. Minä lähtiessä houkuttelin tätä viipymään kunnes olisi tänne yhdessä lähdetty, vaan ei kun ei, tämä ei taipunut. Vaan siitähän sitä oppii. Oppia se on ikä kaikki. Sittenhän se koirakin tietää uineensa kun häntä kastuu."
Annin mielestä Lents luki liian hitaasti, ja hän näytti nyt, että ravintolan tytär osasi paremmin lukea. Rahan-laskun aikana sanoi Lents: "Minäkin olen jo ajatellut toisin. Oli se sentään sopivaa, että me köyhiltäkin otimme lahjoja vastaan; siitähän heidän arvonsa omissa silmissään ylenee ja heille käy huokeammaksi tulla meiltä apua anomaan, tarvitessansa yhtä tai toista".
Mutta »sukkela vikkelän voittaa», keksinpä keinon viimein, oivallisen oikein moisen koneen. Näinpä siinä lähellä tervaskannon, mustan ja julman suuren, jonka juuret keväitten kirret oli kohottaneet ylös, ainakin kyynärän korkealle. Siitähän naputin kirveelläni poikki sen keskimmäisen juuren, joka tunkee oikeasti alas, kiskoin ulos ja avarsin kuoppaa vielä hieman.
Vaikka kuinka koettaisi välttää, aina lopultakin sekaantuu." "Tunnustaakseni sekaannus alkoi jo silloin kuin minä rakastuin ja rupesin ajattelemaan naimista ja häitä ja muuta semmoista, mihin sen johdosta pitää ryhtyä. Siitähän se veturinkuljettaja-historiakin on alkunsa saanut. Mutta veturinkuljettaja tai lämmittäjä on sentään melkein yhtä.
HELMI. Renne sille vaan nauraa ja siitähän täti sitten niin suuttui. LIISA. Elkääpä olla millännekään. Se suuttumus pian menee ohi. HELMI. Voi, Liisa kulta, eihän siinä vielä ole kaikki. LIISA. Eikö vielä kaikki? No, herran tähden, kertokaa nyt sitten loputkin. HELMI. Kun henget ovat sanoneet voi, voi, sehän se juuri on hulluinta. Hyvä, rakas Liisa, mikähän soppa tästä viimein tulleekaan!
"Kas tuossa tulee herra Henderson", sanoi Eva lähestyessäni, "kysykäämme häneltä. Eikö herra Sydney teidänkin mielestänne ole tuuminut mukavasti siinä, että ensimmäisten pelien jälkeen valitaan neljä taitavinta pelaajaa, kilpailemaan kaksi kahta vastaan?" "Siitähän tuo yksitoikkoinen croquet-peli saa vähän vaihettelevaisuutta", vastasin minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät