United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
PAULI. Se ei tapahdu. TYKO. Ken taitaa mua estää? PAULI. Tyko, sua rukoilen: ole järkevä. TYKO. Tehtäväni teen. Oi kuolema! Minä kohta, kohta joko itseni ilmoitan tai siirryn pyrstötähden kaukamatkoihin tästä ihanasta helvetin auringosta, joka mua puoleensa vetää ja taasen puolestansa viskaisee hävityksen kylmyyteen. Mikä tuska tämä teeskellys isäimme huoneissa!
Täytyy kumminkin ehtiä hyvän matkaa uutta vuosisataa, ennenkuin tämän jutun vaaratta saattaa kertoa. Siihen mennessä siirryn luetteloni n:o 2:een, joka myöskin aikoinaan näytti saavan kansainvälistä merkitystä, ja jolle muutamat omituisuudet antavat erikoisen luonteen.
Heräjämisen hetkeen siirryn siksi ja kerron, että unen hunnun kirkkaus repäisi, joku huus: »Mit' teet sa, nouse!» Kuin nähdä omenapuun kukkasia, joist' enkeleill' on ilo ynnä juhlat ijäiset taivahassa, saivat kerran Johannes ynnä Pietari ja Jakob ja toipuivat taas kuullessaan tuon sanan, mi murtanut ol' unen raskahamman,
Valitettavasti olen ainoastaan lähettiläs ja tehtävääni kuuluu pysyä teille tuntemattomana siihen asti kuin suuri päivä koittaa, sanoi vieras nousten seisaallensa, ja jatkoi juhlallisena: Nyt siirryn siihen tehtävään, joka tässä näytelmässä tulisi teidän osaksenne. Olen valmis, sanoi Hannes. Minulta puuttuu vielä teidän toverivalanne.
Hän saapuu rinteen laelle ja suuntautuu kuoppia kohti, jotka häämöttävät kuin suunnattoman suuret valkeat muurahaiskeot kummun rinteellä. »Tuolta taemmaisesta minä alotan», ajattelee hän, »ja siirryn sitten...» Silloin joku lyödä hipaisee häntä äkkiä päähän, niin että lakki vierähtää hangelle.
Ylimmilläänkin ollen on se ylen alhaalla. Se heittää kimpun punaisenruskeita säteitä vaunun vastakkaiselle seinälle. Iltatunteet tulevat tunkemalla. Hiukan viluttaa. Siirryn pois ikkunasta, josta luulen vetävän. Miksi käy mieli yht'äkkiä alakuloiseksi? Annan asemien, pienten ja pahaisten, mennä menojaan. Mitäs niissä olisi näkemistä sille, joka on käynyt ne kymmenet kerrat tätä ennen...
Mut vait! Ma liiaks siirryn aineesta Katalaan omaan kehuun. Anteeks suokaa; Kell' ystävää ei ole, kehuu itse. MARCUS. Nyt mull' on puheen vuoro. Tämä lapsi Se Tamoran on kohdun hedelmä, Isänä jumalaton maurilainen, Tuo kaikkein näiden tuskain alkusyy. Tituksen taloss' on se konna; hän voi Sanani todistaa.
Ei ole siis muuta neuvoa kuin käydä istumaan ja odottamaan. Siirryn lähellä olevan pukin nenälle, jossa olen monet kalat ennenkin uuvuttanut ja panen tupakan.
Antautuessani sitten kulkemaan tuon ihmekaupungin katuja ja käytäviä, palatsista sisään ja palatsista ulos, joiden päädyt ovat taideteoksia, portit veistokuvia, seinät maalauksia ja sisus kouhallaan kaiken maailman kalleuksia, niin haihdunnan kokonaan omasta itsestäni enkä osaa uskoa, että minä, minä täällä kuljen ja siirryn joka askeleella maanosasta toiseen.
Heräjämisen hetkeen siirryn siksi ja kerron, että unen hunnun kirkkaus repäisi, joku huus: »Mit' teet sa, nouse!» Kuin nähdä omenapuun kukkasia, joist' enkeleill' on ilo ynnä juhlat ijäiset taivahassa, saivat kerran Johannes ynnä Pietari ja Jakob ja toipuivat taas kuullessaan tuon sanan, mi murtanut ol' unen raskahamman,