Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän ei itsekään tiennyt sitä oikein. Mutta hän olisi niin mielellään tahtonut nähdä vilauksen Seidistä. Eikä Signen tai Irenenkään näky olisi ollut hänelle yksinomaan vastenmielinen. Kerran hän ei voinut vastustaa enää kiusausta. Hän meni sisälle hotelliin ja tiedusti omaisiaan. Sanottiin, että Seidi oli kuollut. Ei oltu katsottu tarpeelliseksi edes ilmoittaa siitä Johannekselle.
Samalla vetäytyivät hänen huulensa pirulliseen hymyyn. Siinä ajatus! Kolmatta kertaa hän ei tahtonut enää Signen edessä loukattuna esiintyä.
Dorothean lempeät silmät tulivat kyyneleitä täyteen Signen surkeasta kohtalosta, ja kuningas kertoi nyt hänelle kaikki ne hirveät tapaukset, jotka muutamaan tuntiin olivat tapahtuneet luostarissa, eikä salannut mikä myös ei ollut prinsessalle tietämätöintä heikkouttansa Cecilian suhteen, jonka neuvosta tämä kauhistava inkvisitioni oli maahan tuotu.
Sigismund seisoi mietteisin vaipuneena; hänen silmänsä seisoivat niinkun noitavoima olisi ne kiinittänyt Signen huuliin, ja hänen sointuvan äänensä puhtaat kaiut saattivat hänen sydämensä kiivaimpaan liikuntoon; hän seisoi kauan liikkumatta, mutta vihdoin syöksi hän Signen jalkoihin ja lausui innokkaasti: "Tyttö, vaimo, enkeli taivaasta, sinä olet uudesta luonut koko olentoni!
Hyväntahtoinen prinssi käski koota kaikki vangit luostarin isoon ruokasaliin ja antoi heille sen toivon, että he seuraavana päivänä saisivat vapautensa jälleen, kun kuningas pispan läsnäollessa olisi tutkinut heidän asiansa. Etsijät tekivät koko yön turhaan työtä. Suuria muuria ja holvia, joiden sisälle he arvelivat Signen salvatuksi, särjettiin turhaan.
Portaiden alapäässä hän oli tavannut Liisan, joka oli myös ollut täysin puettu kuin ulos lähteäkseen. »Mihin menet?» hän oli kysynyt. »Minut on lähetetty apteekkiin», oli Liisa vastannut. »Tule mukaan! Minulla on myös matka sinne.» Ajuri oli yhä odottanut hotellin oven edessä. He olivat nousseet siihen ja Johannes oli maininnut koneellisesti Signen ja hänen isänsä osotteen.
Auringon ensimäisen säteen koittaessa nousivat he ylös, ja Signe kätki veitsen, jonka hän oli saanut Appellonalta, kovasti sykkivälle sydämellensä. Appellona jätti nyt onnettoman Signen, jolla oli kyllin aikaa ajatella kauheata tilaansa. Se oli kuitenkin menettänyt vähin kauneuttaan, koska hän kyllin tiesi sen ja oli valinnut ainoan, joka hänellä oli valittavana: kuoleman.
Ja herännyt niistä vasta silloin, kun oli kuullut oven avautuvan käytävään ja arvellut Signen jo olevan lähtemässä. Hänenhän tuli saattaa Signe kotiin! Hän oli avannut viereisen huoneen oven. Ja nähnyt peilistä, miten Signe riisui hänen vaimoaan, kuten Johannes itse oli tehnyt eilen iltapäivällä.
Nyt seisoi hän siinä niin nurpolla nokin kuin lapsi, joka on ollut vallaton ja saanut varoituksen. Nyt hän oli kiltti kyllä, mutta samalla oli myös kaikki iloisuus tipotiessään. Täytyi jälleen laittaa hyvälle tuulelle hänet. Johanneksen mieliala muuttui silmänräpäyksessä. Signen koko olento vetosi tällä hetkellä hänen ritarillisiin, suojeleviin vaistoihinsa.
"On, Lidin pojat". Gunhild tunsi kipeän piston rinnassaan. "Lidin pojat?" "Niin, Olav ja Aslak, Signen veljet, tiedämmä." Gunhild luuli vaipuvansa maan alle. "Pyydä Bårdia tulemaan ulos!" sanoi hän niin hartaasti rukoilevalla äänellä, että renkipoikakin yksin kummastui ja arveli olevan parasta täyttää hänen pyyntönsä. Hän meni jälleen sisään, sekä kiireellisesti että samalla viivytellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät