United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä lähden täältä," vakuutti Elisabet hyvin heikosti, "sinne, missä on huone valmistettu minulle Herran ja Hänen enkelittensä luona. Sinä saat tavata vaimoasi Hänen kunniassansa." "Ei sinun pidä kuoleman, oma siunattu äitini!" huusi Valdemar epätoivoisena ja itki, samalla suudellen tuon suuresti rakastetun kylmää kättä. Akselinpoika nosti vaikeroivan Signen äitinsä sydämelle.
Minulla oli mitä parhaat toiveet saada opettajatoimi, jota olin hakenut. "Neiti sanoi jo eilen, että olin Holmaan tullut murhanhimosta. Jo viime kesänä asetin itselleni eräitä lähimpiä elämänmääriä. Ennen joulua tahdon tulla Holmaan uudestaan ja silloin jätän tärkeimmän niistä neiti Signen ratkaistavaksi."
Myöskin se muutos oli tapahtunut, että Henrik söi nyt kaikki ateriansa täällä rouva Forsbergin pöydässä, yhdessä rouvan, Hilman ja Signen kanssa. Heillä oli aina juttelemista ja erittäinkin Hilman kanssa jatkui entinen luonnollinen ystävyyden suhde, niin että Henrik monasti päivässä tuli huoneestaan häntä hakemaan ja juttelemaan hänen kanssaan.
Hän oli välttänyt suorastaan tavata tätä, vaikka Signen isä, vapaaherra, oli hänelle ystävällinen, kuten ennenkin, ja vaikka he puolestaan usein Eduskunnassa ja muualla tapasivat toisiaan. Ja nyt oli Signe täällä Berlinissä! Ja nyt oli hänen tuokion kuluttua syötävä päivällistä hänen ja hänen isänsä kanssa! Johannes katsoi kelloaan. Sehän näyttikin jo puoli 5:ttä.
Mutta siitä oli jo monta monituista vuotta. Eikä Johannes enää sen koommin ollut tuota tuhmuutta uudistanut. Ja Signen hän oli järkiinsä tultuaan tuominnut tuiki epäsiveelliseksi naiseksi mielessään. Oli ollut suoranainen onni, että Johannes oli päässyt hänestä! Myöskään hänen vaimonsa ei ollut Johanneksen vaatiman ankarimman sielullisen siveyden mittaa täyttänyt.
Hän näytti nyt hänelle kirjeen, jossa Cecilia käski häntä viipymättä murhauttamaan Signen, koska kuningas oli saanut tiedon hänen viattomuudestansa siltä tytöltä, joka oli maannut sotamiehen puvussa sängyssä sinä onnettomana päivänä, jona hän kävi vieraana Akselinpojan linnassa ja Signe vangittiin.
Hän tiesi Signen olevan inkvisitionin vallassa, sillä Ristisaarilla oli Akselinpojan tuntenut eräs hänen entinen palveliansa, joka näki hänen menevän laivaan, jonka piti viemän hänet Englantiin, ja tältä sai Valdemar tiedon rakastetun kasvatus-isänsä onnellisesta pa'osta.
"Niin totta, kuin tässä seison..." Nyt katsoi tyttö häneen vakavasti ja lausui: "Sitten pyydän, että sinä jo tänäpäivänä menet purkamaan liittosi Signen kanssa". "Minä en koskaan ole Signelle sanaani antanut". "Se ei ole totta!" "On varmaan. Ajatellut tosin välistä ja puhutellut häntä; mutta mitään lupausta en ole antanut". "Voitko vannoa?"
Niinkuin ei hänellä jo ilmankin olisi aivan liian suuret ajatukset itsestään! Se ei ole totta, sanoi Irene. Eihän minulla ole mitään ajatuksia. Eikö? kysyi Johannes huvitettuna. Ei pieniä eikä suuria? Ei muista eikä itsestäni. Irene lausui sen niin rakastettavalla, vilpittömällä avomielisyydellä, että Signen ja Johanneksen täytyi väkisinkin jälleen nauruun purskahtaa.
Hän ei lähtenyt sairaan vuoteen vierestä ennen tulevaa päivää, joka oli se peljätty yhdeksäs päivä; mutta kun tämä oli ohitse vakuutti hän, ettei Valdemarilla ollut mitään vaaraa, ja jätti hänen Signen hellään hoitoon, jonka jälkeen hän palasi asuntokaupunkiinsa Ringstad'iin. Signe olisi kiittänyt Jumalaa rakastettunsa hengen pelastuksesta, vaan ei voinut.