Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Siinä nähtiin ensiksikin nuori kuningas, jonka tukka oli kaunis, pitkä ja kihara ja silmät pienet ja vilkkaat; hän oli puettuna hirvennahkahaarniskaan, ja kupeellaan oli hänellä suuri ja pitkä miekka, vaikka hänen olentonsa muuten olikin enemmän poikamainen kuin kuninkaallinen; sitten tuli leskikuningatar Hedvig Eleonora, jonka vartalo oli pyöreähkö ja ulkomuoto porvarillinen; prinsessa Juliana, kuninkaan kaunis, mutta sittemmin niin kiusoittavan kuuluisa serkku, joka silloin oli vasta yhdeksäntoistavuotias ja joka kansan kesken jo mainittiin Ruotsin tulevana kuningattarena.
Bodendorffin silmäily osoitti, ettei hän tahtonut serkkuansa tavata. Ikävyydellä ojensi hänelle Hermina kätensä ja sanoi todellisella sydämellisyydellä: "Eläkää hyvin!" "Te teeskentelette, serkku", sanoi hän kolkosti, "eilen näytitte kuinka syvästi te minua halveksitte ja tänään te ojennatte minulle kätenne jäähyväisiksi!" "Minä halveksisin teitä?"
Silloin alkoi oven takana käytävässä heleä altti-ääni laulaa Kustaan mielilaulua: "Ei pelkoa, joukko pienoinen, Vaikk' tahtookin vihollinen Sua saattaa surman suuhun!" ja solakka, leikkotukka, muodoltaan poikamainen ja käytökseltään jotenkin ratsumiehen kaltainen tyttö astui konttoriin. "Tekeekö mielesi meiltä korvat halaista, serkku?" toruivat molemmat Leubelfingit.
ROSSE. Ja missä Duncanin on ruumis? MACDUFF. Colmes-killin pyhään kätköpaikkaan viety, Miss' esi-isienkin lepää luut. ROSSE. Menettekö te Sconihin? MACDUFF. En, serkku; Ma Fifeen lähden. ROSSE. Minä menen Sconiin. MACDUFF. Hyvästi! Ett'ei toteen vaan käy aate: Parempi uutta oli vanha vaate! ROSSE. Hyvästi, isä!
"Andasjam," sanoi Laila Lindille, käyttäen ensi kerran tätä lemmen osoitusta, "onko se ihan totta, että olen sinun ja Inkerin serkku ja setäsi tytär?" "On, Lailasjam, se on niin totta, kuin että seison tässä, ja siitä, että tämän tiedän ja että olen tässä, saat kiittää 'Vihuria' ja vanhusta, joka seisoo tuossa."
Se näytti niin luonnolliselta, vaan kuitenkin niin unenkaltaiselta, että kummastuksen tunto katosi minusta, niinkuin tapahtuu unelmissa, ja minä menin hänen luokseen ja suutelin hänen otsaansa. "Kallis serkku Elsa, sinäkö se olet!" hän lausui. "Minä aioin huomenna kaikkein ensiksi tulla sinun luoksesi." Minkä rauhan tuo rakas, levollinen, sointuva ääni levitti meidän kotiimme jälleen!
"Tarkoitatko sinä taivasta, Eva?" minä kysyin, "se on niin kovin kaukana, jos me ensinkään pääsemme sinne." "Ei niinkään kaukana, Elsa serkku", hän vastasi. "Minusta tuntuu usein, kuin se olisi hyvin likellä. Jollei niin olisi, kuinka enkelit voisivat olla niin paljon meidän kanssamme ja kuitenkin Jumalan luona?" "Mutta elämä näyttää niin pitkältä nyt, kun Fritz on mennyt."
Mutta tämä täällä on tätä nykyä hyvänluontoinen, pöyhkeä piispa-otus. Voi Dunois, Dunois! Rooma, Rooma, se sälyttää niskoillemme paljon raskaampiakin kuormia! Mutta malttia, serkku, ja sekoitelkaamme kortteja, kunnes meillä on parempia valtteja kädessä.» Torvien toitotus linnanpihalla ilmoitti nyt Burgundin lähettilään tuloa.
"Ei aivan Elsa serkku", hän sanoi. "Minä ajattelen usein, että se voi olla hyvinkin lyhyt, ja minä rukoilen usein, että se siksi kävisikin. "Eva!" minä huudahdin: "sinä et suinkaan rukoile, että saisit kuolla?" "Miks'ei?" hän lausui varsin tyvenesti.
Povatkaa minulle kauniisti pieni vaimo; vaimo, sievä ja rakastettava kuin Louise serkku. *Kandidaatti* luoden tilanomistajaan silmäyksen, jouduttaaksensa häntä siten kiireen kaupalla takaisin
Päivän Sana
Muut Etsivät