United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Juuri silloin, kun laukaus kuului, löi pöytä-kello tuossa yksitoista... Nä'ettekö, miten ihmeellisesti viisari seisoo vielä yhtätoista osoittaen. Kello on seisahtunut, eikä sitten käynyt." "No, niinpä kuulkaa tekin!" sanoi luutnantti juhlallisesti.
Liehutellen lumivalkeata viiriänsä, hän haakseni mereltä myrskyiseltä johtaa rauhan satamaan, ja ympärilläni seisoo lapsuuteni tienoot taas ja näyt, ahot, kankaat, pellot leikatut, aumat pelloilla ja sauhuvat riihet, kaiken tämän näen ja korvissani kielen lempeän kuulen.
Mutta Marja ei pankon nojassa seisten liikahdakaan vastaan, vaikka Shemeikka hetken seisoo avosylin ovessa. On totinen, jäykkä, otsa rypyssä. Ei ole näkevinäänkään. Silloin Shemeikka lähemmä tullen näkee pirtin perällä Juhan, rahilla istumassa. Hätkähtäen hän ensin peräytyy askelen. Niinkö? Onko tässä sota vai rauha?
Hänen suuri voimansa seisoo siinä, että hän lumoo sanankuuliain korvat todistuksella Jumalan vapaasta armosta. Todistus itse tekee lopun. Ja mitä se tekee, Kitty, siitä voin tuskin ilman kyyneliä kirjoittaa.
Kirkko kunnaallaan seisoo, papin talo kunnaan alla, ja koivuinen ikilehto ne toisiinsa yhdistää.
Flanderissa on, kuulen ma, nykyjään meteli noussut; hallitsijatar tuntuu pelkäävän, että se saattaa levitä tännekin. Linna on vahvasti miehitetty, porteilla seisoo porvareita joukoittain, kaduilla vilisee kansaa. Minä vaan lähden kiireen kautta kotiin isä-vanhan tykö. KLAARA. Saadaanko teitä nähdä huomenna? Mun pitää vähän pukeutua. Serkku tulee, ja minä näytän kovin hulttiolta.
Tuolla seisoo sama mies lavalla keskellä "pelastettuja". Itse pelastettuna katkaistu nuora kädessään julistaa hän säihkyvin silmin ja innostunein sanoin hämmästyneelle yleisölle, kuinka autuas, rikas ja onnellinen hän nyt on, että hän on järkähtämättömästi vakuutettu pelastuksestansa ja että hän ainaiseksi lakkaa syntiä tekemästä.
KONRAD. Pois! mun korvani on tynsä mutta silmäni kuin auringon terä. FOKAS. Mitä näet sitten? KONRAD. Eteheni kuvattuna teidän tulevan kohtalonne. FOKAS. Kerro. KONRAD. Kaksi tietä kahden immen kautta teille tarjoo onni. FOKAS. Hahaa! Ja nämät immet? KONRAD. Yksi on teidän kihlattunne, ja se toinen seisoo häntä läsnä. Myös hänellä on ystävänsä, mutta vierailla mailla nyt. FOKAS. Mies elää siis?
rakennus kangastui nyt moinen mulle, samalla tuulen vuoks taa Oppahani vetäysin; ollut siin' ei suojaa muuta. Vavisten laulan sitä: siellä olin, jää kokonaan jo kussa varjot kattaa, ne että siitä kuultavat kuin oljet lasista; toiset lepää, toiset seisoo nuo päällään, nuo taas jaloillaan, nuo säärin päin kasvoja, kuin kaari koukistunein.
Mutta kahteen paikkaan on keli nyt livakampi kuin on koskaan ollut kirkkoon ja kouluun. Niiden ympärillä seisoo suksia ja sauvoja kuin keihäitä sotaleirissä. Ja kuta korkeammalle kinokset kohoavat ja yhähän ne vain kohoo, sillä talven selkä ei ole vielä taittunut sitä enemmän sakenee suksimetsä kirkkojen seinämillä ja koulujen pihoilla. Sisämaassa sen suuren lumipyryn jälkeen maaliskuulla 1899.