Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ma turhaan huudan palkkasotureita, Ja ko'ota koitan noita hajonneita; Jos pettureit' en poistaa olis tiennyt, Mun kahleiss' olis herttuan luo he vienyt. Miehuutta ystävät! Jos elänyt En toivoss' ois, niin täss' en olis nyt. Me kestäkäämme mieheen viimeiseen, Meit' onni kiusaa, kiusa kiusaa vastaan! Viel' linnamme se seisoo murtumatta, Mut kuinka kauan!
Samassa osoitettiin minulle meidän ja heidän toukojen välisistä suhteista. "'Alku työn kaunistaa, vaan lopussa kiitos seisoo'. Ei sitä vielä tiedä, kuka meistä lopulta voittaa", sanoin minä. "Mutta saattaisihan syksystä olla myöhäseenkin lämmintä", inttelivät he. "Entä jos ei olisikaan, kuinkas sitten kävisi?
Useammat näistä mainioista muinaisajan laitoksista ovat jo tosin raunioina tahi lentohiedan peittäminä; mutta vielä kuitenkin seisoo monta arvoisaa todistusta Egyptiläisen taideluonteesta ja väsymättömästä innosta. Obeliskit. Nämä ovat nelikulmaisia, ylöspäin huippuun loppuvia patsaita, joiden korkeus, alustaa lukematta, on viidestäkymmenestä aina kahdeksaankymmeneen jalkaan.
Mutta "alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo", sanoo vanha sananlasku, ja se kävi tässäkin toteen. Katri tointui myös melusta. Ainoalla silmäyksellä oli hän käsittänyt aseman, ja kun hän näki Erkin epätoivon uljuudella taistelevan hänen pelastukseksensa, oli hän pian tehnyt päätöksensä.
Vaan haavojaan kun Kristus näyttää, Sua ensinkään En pelkääkään, Hän vaatimukses kaikki täyttää, Ja tasan seisoo vaakasi, Ei paina paljon syntini. Kun suorana on velka suuri, Sa olet mun, Mun vihatun Niin Herran sana lausuu juuri Sua silmään katson Jumalan Vanhurskauden omistan.
Nyreänä meni Martta uunin ääreen ja katselee, mitä siitä nyt tulee. Simo otti lakin päästään ja istui hyvänpäiväisesti penkille. Noh, Martta, sanoi hän, etkös toimita syötävää illalliseksi? Martta mutisi jotain itsekseen; seisoo vaan pankon vieressä liikahtamatta, katsellen milloin toista, milloin toista ja pudistellen päätään.
Menemme nyt muutaman viikon perästä pajaan. Siinä seisoo Olli puukengät jalassa ja näpertää alaisimen ääressä, rauta kiehuu palavassa pötsissä, ja Ollin veli, Pekka, painoi palkeita niin että tukka tuulessa liehui. Kun katselemme Ollin vehkeitä, niin pakkaapa vähän naurattamaan.
On helppo katua syntejä, joihin joku kova kiusaus on meitä langettanut, mutta jotka eivät oikeastaan ole meidän luonnossamme; mutta näyttääpä siltä, kuin ei mikään muu kuin Kaikkivaltiaan voima voisi opettaa meitä tuntemaan niitä syntejä, jotka kuuluvat meidän luontoomme ja olentoomme. Se on kuitenkin nämät, joissa syntimme oikeastaan seisoo."
Siitä tulee taulu n:o 4. Taulu n:o 5 on, kun hän seisoo sauvojensa varassa nojaten niiden päähän, kädet leuan alla. Lopulta me tulemme kirkonkylän takana olevan kukkulan etelärinteelle ja pysähdymme hongikon reunaan aholle, jossa aurinko jo on sulattanut lunta. Se on jo noussut ja lämmittää meitäkin siihen.
"Pässi seisoo kyökin portailla, nenä poikki", vastasi isä. Valtteri kolmannen kerran pulassa, johon hän joutui kiekkoa lyödessään. Kevät oli tulossa, ja tiet alkoivat tulla kuiviksi. Niityt olivat vielä liian märjät pallinlyöntiin. Poikien: saappaat loskuttivat, kuin he ojan reunoja juoksentelivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät