Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Kuitenkin lohdutin itseäni eräällä lauseella, jota äitini viime aikoina oli ruvennut erittäin ahkerasti käyttämään. Jos mihin itseni mailmassa käännän, onneni Jumalan kädessä seisoo.
Korkealle kohoo saarnien ja lehmusten kruunut, ja ranka seisoo rangassa kuin obeliskein tumma metsä; ja kaiken tämän päällä väikkyy tämä puhtaasti sinertävä, korkea ja hiilakkainen taivas. Kaikki on yhtaikaa suloista ja juhlallista kuin Olympin harjanteella kukkasseppelöitty, tuoksuva pylvässali, jossa vallitsee pyhä hämäryys ja vietetään jumalten häitä.
"Vaan niin myöhään, se kai jo on pilautunut!" sanoin minä. Sihteeri nauroi varovasti niin kuin mies, jonka aina on ollut pakko hillitä tunteensa. "Tässä on keisarillinen keittiö", sanoi hän ja osotti muuatta suurta telttaa heti päämajan edessä. "Borel, toinen kokki, seisoo juuri ovella. Kuinka monta kananpoikaa tänään, Borel?" "Ah, herra de Meneval, on sydäntä särkevää", puhkesi kokki sanomaan.
Sen tornissa hulmuaa sen valtakunnan lippu, kellotapulin luukusta liehuu laivaston, armeijan, liittolaiskansan lippuja, mitä kaikkia liehuneekaan, toisiaan hyväillen kuin kiimaisten hunnut. Kirkossa on parhaillaan jumalanpalvelus. Sisällä ei nähtävästi ole muita kuin pappeja ja sotilaita, koska näitä seisoo rivittäin vielä ulkopuolellakin, kirkon pihalla sen aitauksen sisässä.
Ja kerrassaan lopettaaksemme tämän asian minä pyytäisin, että te, hyvät ystävät, tarkastelisitte ritari Duncan Campbellin hevosta, joka tässä tallissa seisoo silmiemme edessä lihavana ja loistavana.
Hän kävi yht'äkkiä totiseksi, melkein synkäksi ja kasvot värähtelivät liikutuksesta, kun hän patsasta katsellen itsekseen puheli: Siinä seisoo hän kuin linnansa pihalla, jonka uudelleen rakennutti.
Kun hän taas oli yksistänsä huoneessaan, tuli hän murheelliseksi. Hän katseli kauan ulos suviseen yöhön, ei hän tietänyt, mitä hän ajatteli. Mailman menoista täällä ei kuule, ei näe mitään, ainoastansa kaukana etäällä, tuonpuolisella vuorella seisoo yksinäinen huone, jossa kettinkiseppä asuu; nyt sieltä vilahtaa valkea, mutta katoo taas pian.
"Yrittäkääs kerrankaan pidättää häntä ja kysyä äkkiä, missä hän nyt seisoo ja mitä katua hän kulkee? Todennäköisesti ei hän ole sitä tietävä ja vihassa punehtuen on hän jotakin sopertava vain näön vuoksi." "Sentähden kyyristyi hän niin kokoon ja oli milt'ei säikäyksestä huutaa, kuin eräs hyvin arvoisa nainen pidätti häntä keskellä käytävää ja kysyi kohteliaasti tietä, minkä hän oli kadottanut.
Miksi heidän kasvoistaan sellainen neuvottomuus loistaa? Miksi muutamat näyttävät ikään kuin vapisevan? Vapisevan!... Nuo pojat, jotka sataa kertaa ovat vannoneet, etteivät he pelkää ketään? Joku avaa oven. Silmänräpäys ja koko joukko on taas porstuassa. Karhun Esa yksin seisoo paikallaan liikkumatta. Yhtäkkiä hän, ikään kuin salaa, katsoo pitkin miesriviä ja näkee, että ne kaikin katsovat häneen.
Akkunan vieressä seisoo vihdoin Kálmán runoilija, kädet rinnalle ristiin laskettuna, nojautuen tuolinselkää vastaan. Hän koettaa kasvoillensa kuvata kaikkea mahdollisinta onnettomuutta; semmoiset onnettoman-näköiset kasvot vaikuttavat suuresti nuoriin tyttöihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät