Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
»No mitä se sitten oli? Kerro, sen Jöröjanne! Anna kuulua!» »Jos te rupeatte torumaan, isä, niin saa Kalle itse kertoa, kuinka se tapahtui. Minä tiedän vain, että minun täytyi hypätä.» »No, Kalle», sanoi Swart, »tules tänne. Kuinka se oli?» Kalle, joka allapäin oli seisonut Fritsin takana, astui nyt hiljaa esiin. Herranen aika, miltä poika näytti!
Olen seisonut tässä kuin hiilillä! v. Mitä sanot? Se ei ole mahdollista! Te? Kuulkaa siis, neiti hyvä! Isäntä sanoi, että neiti von Barnhelm oli ottanut itselleen sen sormuksen, jonka minä hänelle panttasin; että neiti oli tuntenut sen omakseen eikä halunnut antaa sitä takaisin. v. Onko tämä totta, neiti hyvä? Ei, se ei voi olla totta! Ja miksi ei. Tellheim? Miksi se ei voi olla totta? v.
Kun hän oli siinä kotvan aikaa seisonut, herätti hänen huomiotaan joukko maarahvasta, miehiä ja naisia, jotka pyhävaatteissa, toiset ajaen, toiset jalkaisin, pitkin maantietä riensivät tulliportille, jossa alaslaskettu salpa kuitenkin esti heidän pääsöänsä kaupunkiin.
Mutta meille voit kertoa kaikesta meidän välillämme ei saa olla salaisuuksia, ymmärrätkö? "Ky-yllä..." Bengt oli koko ajan seisonut äänettömänä ja kalpeana. Pikku pojassa oli jotain, joka aivan erikoisella tavalla liikutti häntä. Hän muisti omaa lapsuuttaan hurjine, sydämettömine kepposineen, hän muisti, kuinka hän pilkkasi, kuinka häijy hän oli kivulloista Åke Henning raukkaa kohtaan...
Nuorukainen oli nyt semmoisessa tilassa, jossa kernaammin katsellaan eteen- kuin taaksepäin; sillä se ajatus, että hän oli seisonut niinkuin hirveä tiheikössä väijyvä metsämies, valmiina ottamaan hengiltä jalon Crévecoeur'in kreivin, ei ollut juuri mieltäylentävä.
Paljon mieluummin olisin kärsinyt tukkapöllyn tahi lyöntiläimäyksen taikkapa käsipatukkaakin, kuin seisonut tuolla tavalla kaikkien naurettavana. Monta vuotta senjälkeen pistäydyin eräällä Schweitsin matkallani myöskin Yverdonin pienessä kaupungissa ja näin sen torilla Pestalozzin muistopatsaan.
Mutta sitten pimeni kowan kiwun kanssa silmieni walo, niin etten kyennyt enään mitään tekemään. Silloin luulin kaikki olewan lopussa, mutta kun silmieni kipu wähitellen taukosi, sain sen werran näöstäni takaisin, että woin tätä ammattia harjoittaa. Siitä saakka olen tässä seisonut, koettaen ansaita jonkun pennin päiwässä.
Silloin tuntui hänestä äkkiä niinkuin joku olisi seisonut hänen takanansa kuusten välissä. Hän kuunteli. Hän kuuli ihmisen hengittävän tuolla syysillan hämärässä. Aaveita pelkäävä tunne hiipi hänen sydämeensä ja hän kääntyi äkisti.
"Minusta näytti kumminkin, kuin Ruppert olisi seisonut akkunan vieressä, ja nyt näin olevan Nadlerin, minä olen siis pettynyt." "Olet molemmat kerrat nähnyt oikein; rakas Antero", vastasi hänen uskollinen ystävänsä, suudellen hellästi sairasta. "Päivällä viivymme, hyvä äitisi ja minä luonasi, yöllä taas Ruppert, jossa on sangen ihmeellinen muutos tapahtunut."
Pois ... heti, huomenna ja kuitenkin, mitä oli Erik sanova? Ei, se ei käynyt päinsä, ja huoaten nojasi neiti Hanna taa päin tuolilla. Heikko tuoli, joka oli täällä seisonut ehkä vuosikausia, uhkasi mennä rikki; hän nousi ylös ja meni noutamaan toista tuolia siitä huoneesta, jonka läpi hän äsken oli tullut, sillä täällä ylhäällä tahtoi hän olla koko illan ja odottaa Erikkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät