Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Kun seisomme hänen asuntonsa edessä ja hän tulee ulos ja lausuu muutamia ystävällisiä sanoja, on minulla koko ajan tunne kuin olisin hänet aina semmoisena nähnyt, niinkuin olisi hän vanha tuttu, joka on pysynyt yhä sinä, mikä oli erotessamme.
Jos sota ja vaara on uhkaamassa rajalle, Niin ryntäämme vastaan ja lyömme kaikki hajalle. Me kiitämme kunnialla sitä, joka kaatuu, Ja juomme sen muistoksi, kun voitto on saatu, Me käännymme kotiin ja laulamme vaan La la la la laa! Eikö kaikki ole yhtä totta kuin että seisomme tässä? Vai onko ainoatakaan miestä, joka ei mielellään seuraisi meitä sotaan?»
He tapasivat toisensa puolitiessä vuolaan virran sillalla. Seurasi kauppaneuvos paroonia kotiin ja saattoi parooni vuorostaan neuvosta, ja he pysähtyivät taas sillalle seisomaan, ettei kukaan heitä kuulisi. Mitä on tehtävä? kysyi kauppaneuvos vielä kerran. Niin, mitä on tehtävä? kysyi vuorostaan parooni. Kaikki on menetetty! Seisomme pohjattoman kuilun partaalla.
Me seisomme portaalla vastakkain. Mun täytyvi tästä yli! On saatana itse mun takanain ja taantumista ma hylin. Mut tyttö se seisoo ja seisoo vain ja auki on aallon syli. Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan ja etsiä toden lähteen. Nyt etsin mä vaan sinun silmiäs ja katson kahtehen tähteen.
Heittelen päätäni, vaahtoa roiskuu suustani jäälle, kuolaimet ovat katketa hampaissani. Seisomme ... seisomme... Hän kaiketi odottaa jotakin. Jo liikahtaa hiljainen valo tuvan ikkunassa, värähtää niinkuin säikkyväinen. Mutta kiristyneissä ohjissa minä tunnen isäntäni käsien alkavan vavista. Hetken kuluttua avautuu tuvan ovi hiljaa.
Jos hän tarkoittaa jotakin muuta taikka jotakin väärää, se ei koske minuun, sillä, mrs Kitty rakas, pastori Wesley ei ole raamattu, ja se ei ole hänen tuomio-istuimensa edessä, jossa kerta seisomme." Kun Betty tällä tavalla oli lausunut kaikki, mikä hänellä sillä haavaa oli sydämellänsä, hän laski torttutaikinansa vadille, pani sen uuniin ja lähti pois.
Luulen, että viimeisen kahden vuosisadan kuluessa on jumalaakieltävä hallituksemme melkein tyystin kuluttanut loppuun kiinteän maaperän, joka meillä kerran oli, ja vapisten ja onnettomina seisomme nyt, mutta toivokaamme, että olemme valmiit peräytymään pohjattoman kuilun partaalla.
Sitten hän laulahtaa ääntään koettaen, keskeyttää, alkaa uudestaan, visertää, visertää. Vahtimestari sulkee ikkunat ja sitten kaikki kuuluu heikommin. Kun hän palaa, olemme yhä siinä. Hän kysyy hymyillen, mitä varten me seisomme siinä. Minua rohkeampi poika sanoo: "Me kuunneltiin teitä." "Onko teillä lippuja?" "Ei ole."
Ja nykypolven työ on työtä eestä lastenlasten, me seisomme kuin isämme nyt elämätä vasten, jok' kysyy meiltä: kärsiä ken jaksaa? Petronius: Neero laulaa, Neero laulaa, kuunnelkaa, oi kuunnelkaa! kauas kurkoittavi kaulaa, hovinherrat vakuuttaa: Caesar jumalainen oi, noin ei kukaan laulaa voi. Hymyy heille suuri Caesar.
Hänen muotokuvansa asetetaan Kaupunginkirkkoon, mutta hänen elävä kuvansa on kätketty lukemattomiin sydämiin. Hänen muistopatsaansa ovat koulut ympäri koko maata, jokainen hurskas papinperhe ja ennen kaikkia "saksalainen raamattu Saksan kansalle!" Wittenbergissä, Huhtikuulla 1547. Me seisomme nyt tämän ajan polvikuntien etumaisessa rivissä. Isän-kotimme maan päällä on ainaiseksi rauennut.
Päivän Sana
Muut Etsivät