Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Sitten meni opettaja huoneeseensa eikä siis nähnyt miten paronitar hämmästyi, kun meni poikaansa vastaan ja näki hänen noin surkeassa tilassa tulevan runsaine kalansaaliinensa. Kalle Saukko, joka oli tottunut unta vetämään edeltä puolisen, pani maata, mutta kello 4 hän taas pääsi pystöön ja ilmestyi uudestaan ruokasaliin, syödäkseen päivällistä.
Hän makasi kuin mikäkin ammuttu saukko niin jäykkänä ja kiiltävänä ja haukkoen henkeään ja paperipalaasi puristi hän käsissään. Hän tahtoi nousta, mutta painui paikoilleen ja silloin noudin viinaa ja hieroin sillä hänen ohimoitaan ja annoin hänelle » Joku tovereista, joka oli häntä seurannut, katsoi häneen kummissaan. Hän pelästyi ja pysähtyi keskelle lausetta.
Sen ma elävästi muistan, Saukko kuin mun nähtyänsä laukas levein suin: »No, eipäs kummempata, Poutun poika!» Niin me vielä pari sanaa vaihdettiin ja käytiin asiaan.
Kun siitä selvisin toteamaan, mitä oli tapahtunut, oli minulla yhä toisessa kädessäni vapa, toisessa koukku ilman kalaa. Mutta vieressäni jossakin lätkähtelee. Kala potkii jossakin ... missä? tuossa! Tuossa veden rajassa! Nakkaan luotani vavan ja koukun ja syöksyn suin päin ääntä kohti kalan kimppuun, tarttuakseni siihen sulin käsin kuin saukko saaliiseensa.
Mutta tuntia varhemmin, kuin määrätty oli, seisoi todellakin paronin parhaat vaunut pihalla. Päästäksensä tuollaisesta opettajasta olisi paroni vaikka neljällä hevosella antanut viedä hänet pois. Loikoillen komeissa vaunuissa tuli Kalle Saukko oikein uljaasti kestikievariin, mutta siellä hän rupesi tuumailemaan epäsuotuisaa tilaansa.
Saukko siis päätti matkustaa toisaalle ja lähti erään vanhan ylioppilaskumppaninsa luo sekä tuli siellä varakkaan ruukin-patrunan tuttavuuteen, joka tarvitsi ruukin-väellensä päällysmiestä. Tähän Kalle oli varsin erinomainen. Hän kyllä takoi seppiä yhtä paljon kuin nämät rautaa, mutta rehellisellä luonnollaan voitti hän kuitenkin vihdoin sekä työmiesten että isäntäväkensä suosion.
Kalle Saukko oli Rhodinin lempi-oppilas ja hoiti osaksi opettajansa taloutta. Hän kantoi vettä, kävi ostamassa tuoretta juustoa aamiaiseksi, pinosi syksyllä halot ja sahasi sekä hakkasi ne talvella, ja tämä kaikki häneltä sujui erinomaisen näppärästi, sillä jo viidentoista vuotiaana Kalle oli ko'okkaampi ja väkevämpi kuin moni viisikolmatta-vuotisena.
Heidän tultuaan mainittuun huoneeseen lausui paroni: "Olen kuullut, että täällä eilen illalla, herran tultua taloon, on ollut jonkinlaista meteliä." "Meteliä?" matki Kalle Saukko, "turhia, joista minä en ensinkään piitannut." "Onpa herra vielä luullut, että olette ollut oikeutettu minun palveliaani lyömään."
"Se, että minun tyttäreni ja hänen opettajattarensa täytyi rientää pihasta poijes, kun herra tuli näkyviin puvussa semmoisessa, että ... että..." "Hoh helkkarissa! oliko se neiti ja opettajatar!" keskeytti Kalle Saukko, "minä luulin niitä talon piioiksi."
Keikuttaen huonoilla kyytirattailla, ajoi hän aina hovin portaille asti, astui maahan ja kääntyi erään hienosti puetun palvelian puoleen, joka juuri tuli alas tuon linnamaisen rakennuksen portaita pitkin. "Minä olen uusi opettajanne", virkkoi Kalle Saukko, "mene oitis ilmoittamaan tulostani herrasväellesi!" "Armollinen herrasväkeni on illallisella naapurilassa", ilmoitti palvelia.
Päivän Sana
Muut Etsivät