Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Hän makasi kuin mikäkin ammuttu saukko niin jäykkänä ja kiiltävänä ja haukkoen henkeään ja paperipalaasi puristi hän käsissään. Hän tahtoi nousta, mutta painui paikoilleen ja silloin noudin viinaa ja hieroin sillä hänen ohimoitaan ja annoin hänelle » Joku tovereista, joka oli häntä seurannut, katsoi häneen kummissaan. Hän pelästyi ja pysähtyi keskelle lausetta.
Muutamia kyyhkysiä käveli puron vartta ruokaansa etsien. Jeanne katseli tätä kaikkea uteliaana ja ihmetellen kuin jotakin teatterilaitetta. Mutta yhtäkkiä, erään talon nurkasta kääntyessä, näki hän meren, joka sinertävänä ja iloisen kiiltävänä levisi hänen eteensä silmän siintämättömiin. He pysähtyivät rantaäyräälle katselemaan. Purjeita, valkoisia kuin linnun siivet, näkyi meren selällä.
Hänen harmaa tukkansa oli siloisen kiiltävänä kuin teräs myssyn alla, jonka reunus loisti puoli hämärässä, ja hiljaista jyrkkyyttä näkyi hänen liikkeissään, kun hän katkoi oksia ja pisteli tuleen. Mies makasi vuoteella, kädet pään alla; hänen tohvelinsa seisoivat sängyn edessä odotellen. Ja erään ikkunan luona istui nuori, keltatukka tyttö, ommellen ajatuksiinsa vaipuneena.
Silloin kulkivat he yli järven; nyt lepäsi se sinisenä ja kiiltävänä metsäin välissä, kuin seinäkuvastin tummanviheriään marmoriin juotettuna; kirkko oli siellä jo ennenkin, mutta nyt oli saanut uuden katon ja tornin. Hän tunsi kaikki; senpätähden hän istuikin miettivänä. Muutamia vähäisiä vahvoja Norrlannin hevosia seisoi valmiiksi satuloittuna, ja Annette istui yhden selkään.
Vaan Ylpytär vastasi: "Houkkio! Siitäkö nöyrtyisi sydämeni, että rakkaimpani ovat miehinä eläneet ja Suomenmaan puolesta kuolleet? Nyt vasta saatan ylpeillä! Ja vielä elää heidän työnsä täyttäjä." "Niin, hän elää," ilkkui mies, "palvelijana kuninkaan hovissa, silkistä ja kullasta kiiltävänä ritarina kuninkaan palveluksessa?" "Valhetta puhuu viekkaan kieli," vastasi Ylpytär.
Jokainen malja ja jokainen kuppi seisoi niin kiiltävänä paikallansa, kuin se olisi ollut uusi. Ei mitään ollut viskattu sinne tänne pihalla eikä tuvassa.
Mutta hän tunsi myös, että oli häpeä, rikos elää sitä velttoa katsojan elämää, jota hän oli niin kauvan elänyt, vähintäkään koettamatta edes pienessä piirissä tehdä taistelua olemisesta niin vähän kauheaksi kuin mahdollista. Kirkosta hän meni satamaan. Meri aaltoili kiiltävänä ja kullanhohteisena vasten rantaa. Kummallista! Maa ei näyttänyt hänestä enää niin toivottomalta ja kolkolta.
Ja kolmanneksi hän oli mennyt kihloihin. Hän tuli Helenaa kotoa hakemaan täydessä frakkiasussa, miltei vyötäisille ylettyvä rintapaita kiiltävänä, valkonen rusetti pystykauluksessa, silinteri ja hansikkaat kädessä. Mutta sinähän et ole vielä pukeutunutkaan, sanoi hän Helenan nähtyänsä.
Hänestä tuntui, kuin olisi hän jostain päin kuullut ikäänkuin toisiaan vastaan pärskyvien, etäisten myrskyaaltojen tuskaista, huokaavaa kohinaa. Mereltä ei se tullut se lepäsi kirkkaana ja kiiltävänä kesäillan tyynessä mutta mistä se sitte johtui?...
Tyttäret katsahtivat toisiinsa, ja talon emäntä siirtyi likemmäksi Maritia. "Jäät kai ainakin tänne päivällistä kanssamme syömään", sanoi hän kiiltävänä kuin auringon paiste. "Ei, ei, voisi tulla hietaa pesuvaatteisin", vastasi Marit ja nousi, "minulla on paljon tekemistä vielä tänään. Kun kukkarossa kilisee, niin padassa jupisee, sanoo vanha sananlasku.
Päivän Sana
Muut Etsivät