Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hevoset tuotiin. Dubrovskij istui Grischan kanssa rattaille, Anton löi hevosia, ja he ajoivat pois pihalta. Silmänräpäyksessä levisi tuli yli koko talon. Laattiat halkeilivat ja sortuivat, palavia hirsiä putoili ja punertava sauhu kohosi ilmaan. Sydäntäsärkeviä valitushuutoja kuului ja ääniä: "auttakaa, auttakaa!" Mitä vielä, sanoi Arhip, katsellen ilkeällä hymyllä paloa.
Niinp' on jälleen kerran kevät, ruoho puussa, rauha maassa, linnunlaulut helisevät, kilkkaa karjankellot haassa. Pajassansa Hurtta takoo niinkuin itse Ilmarinen, säen säihkyy, sauhu sakoo, kauas kuuluu kalkkaminen.
Pilvi musta maahan sataa virvoitusta; leimaus silloin jyrähtäin iskee päin. Kuulkaa häivytystä, hoi! Kellot soi! Illan suu ruskottuu; niin ei hohda päivän koi! Tupruu sauhu! Valtaa kauhu kaupungin. Tuli puhkee paloon roimaan, yli kattoin karkeloimaan liekit lentää, päästen voimaan.
Sakriksella oli ikään kuin kaksi naista. Tultiin rantaan. Sauhua oli ilma täynnä. Ilta lähestyi, iloisena ja juhlakkaana. Oli lämmintä... Se Venäjältä tullut sauhu verhosi vedet ja maat niin kuin salaperäinen usva... Niin sakeana ja tasaisena, että ainoastaan lähimmät kalliot ja huvilat näkyivät selvästi. Muu haipui suurena ja ihmeellisenä ulapan sauhuun...
Hän "Kreeta" huus' tuoll' oven suulla! Läpi Hornan lieskuvan, kiljuvan, Läpi perkelten vihan, ilkunnan Sulo-äänen lempeimmän sain kuulla! FAUST. Mä se oon. MARGAREETA. Sä se oot! oi virka kerran vielä! Se on hän! se on hän! Nyt kuolon kauhu Ja tyrmä ja kahleet haihtuvi pois kuin sauhu, Ja kaikki huoleni on pakotiellä! Sä se oot! tulet auttamaan; Ja ma turvan saan!
Alla syvyys synkkä aivan, ympärillä yö ja kauhu, virkkaa vanki suuren vaivan: »Sini älköön kasken sauhu nousko näiltä rintehiltä, kuni katoo Hurtan muisto, kauna Kainuun ihmisiltä Pisan seiskoon pitkä puisto!»
»Ja jos Manan lapset lauloi, laulakohot maahan munki, ja jos kuolo kullan kauloi, löydän sulhon surmatunki, tulen, tunnen metsät sankat, kussa kukkii kuolon niini, väännän sieltä vaulat vankat, nidon niillä kullan kiini.» Kuuluu jälleen kosken pauhu, kierretähän lehtosaari, näkyy niemen takaa sauhu, kohoo kaunis taivaan kaari.
Sydämmes tuolla täytä tulvillen, Ja autuaana tuntees vuossa uiskellen Suo tuolle nimi mikä vaan! Sydän, onni, lempi, Jumala! Ma sille nimeä En tiedä! Kaikk' on tunnetta. Nimi on tyhjä pauhu, Ikiloiston kaihtava sauhu. MARGAREETA, Kauniilta kuuluu kaikki tuo, Ja sinnepäin myös pappi puhuu, Vaikk' ei oo sanat juuri nuo.
Käy viiltäen läpi jäsenien kuin jäinen henkäys ijäisen, kuin halla, mi surmaa haaveet. He kumpikin lähtehen veestä juo; on kylmä vuo, värisyttää tuo, he virralle viimeisen katseen luo ja lähtevät niinkuin aaveet. Mik' on ilmassa jyske? Mi pilvissä ryske? Mi taivaankannella kauhu? Mies orhilla kiitää, kuin lintu hän liitää, ylt'ympäri liekki ja sauhu.
Ei tykkien ja luodin kauhu sielt' uhkaa eikä ruudin sauhu, tok' on se pelvoton. On linnan muoto kirkas, jalo, sen ikkunoista paistaa valo ja mieli lämpöinen. Sen linnan uljas komentantti on opettaja, ei kersantti, on koulu linnanen. Siis kova kuulkaa sotakäsky ja selkään ottakaatte väsky ja kaikki tarpehet: ne kynät, vihkot, muste, taulut ja kirjat sekä Suomen laulut ja olkaa urhoiset!
Päivän Sana
Muut Etsivät