United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onhan hän aina ollut ensimäinen ja viimeinen raamatunselityksissä ja olenhan hänen nähnyt kirkossakin aivan usein". "Kylläpähän sekin selviää yhdessä toisten kanssa. En usko, että Santeri on ollut siellä.
Elsa tähysti Liisan kulkua ja pelkäsi, odotti joka silmänräpäys, että nyt sieltä syöksevät pojat esiin. Ja itse hän kulki varoen, vaikka niin etäältä kiersi, ja oli valmiina pakoon. Vaan yhtäkkiä ilmestyivät hänen eteensä Tepon Iikka ja Lahdenperän Santeri, jotka nousivat katajapehkon takaa.
"Se on Santerin ääni, vaan Iivari on tuo joka taas kirkui: Olenko minä sika. Sanotko sinä minua siaksi? Tunnustatko, sanotko sinä minua siaksi, sinä Mehtosen linnun rosvo." "Tuota ei Santeri kestä. Ei tule hyvää tuosta. Kuunnellaanhan miten käypi. Kovin kähisee Santerin ääni, kun tiukuu: Sanotko sinä minua Mehtosen linnun rosvoksi, sanotko, sanotko Mehtosen linnun rosvoksi?"
Starkin lopetettua lukunsa Santeri lähti kotia, otti suomalaisen virsikirjan ja matkien minkä osasi Starkin suunväänteitä ja vääristellen sanoja hän lasketti tulemaan sen tuhannen kyytiä. »Herranen aika, eikö se ole Santeri?» kysyi sokea äiti. »Jees.» »Mutta mitä sinä luet, engelskaa vai?» »Jees, inklis piipl.» »Missä sinä sitä olet oppinut?» kyselemään äiti.
"Mene nyt vaan sinä, minähän tässä olenkin kotona tämän pyhän", sanoi hänen vaimonsa Justiina Heikintytär ja lisäsi: "pestaa nyt siellä mukavansorttinen, luonnikas renki taloon, sillä Santeri koreilee niin ruokinensa, ett'ei sen kanssa mitenkään toimeen tule". "Niinhän se olisi".
Hän naurahti kirpeästi ja sanoi: »Luulenpa melkein, rakas Santeri, että me jo tunnemme toinen toisemme.» Ja saatuaan myssyn paikoilleen hän poistui. »Isä», sanoi Frits, »Kalle ja minä olemme kuulleet, että täällä tänä iltana pelattaisiin kometiaa, ja jollei teillä ole mitään vastaan, niin menisimme sitä katsomaan.» »No menkää vain minun puolestani, mutta siivotkaa nyt ensin itseänne.
Niitä tarjoavat meille runsaasti n.s. kansankirjailijat, joiden patriarkka on ennen mainittu Pietari Päivärinta ja joista myös taiteelliselle tasapinnalle kohoavat Santeri Alkio ja Kauppis-Heikki. Alkion kuvaustapa on miehekästä ja ytimekästä, ei erittäin syvälle sielullisiin ongelmiin tunkeutuvaa. Kuitenkin hän on myös pari yksilöllisempää luonnekuvaa Eeva ja Mennyt kirjoittanut.
Ja se olisi sama ollut, vaikka en olisi oikeaa suomea lukenutkaan, vaan jotakin höplöttänyt puuta heinää.» Santeri pyysi Starkia vielä lukemaan sitä englantilaista raamattua. »Lukekaa koko sivu», kehotti hän. Stark oli valmis ja Santeri oli paljaana korvana.
Ja Kämäräisen Santeri, Santeri Kämäräinen, oli myös siinä ja onhan siinä kartanon täydeltä, olivat tulleet kummaa katsomaan. Siinä oli Hiltusen Ristokin, Risto Hiltunen. Siinä oli ollut Tuokkilan Iikkakin, Iikka Tuokkinen aivan lähellä, kyllä sekin oli kuullut ja muistaa, se on siksi teräväpäinen mies.
Santeri lupasikin tehdä hänelle lukupuikon huomiseksi ja oikein hyvän selittäen, että hyvää lukupuikkoa, jolla oppii lukemaan, ei saa tehdä mistä puupalasta hyvänsä, vaan erikoisesta puusta ja määrätyllä ajalla, niinkuin hän oli tehnyt Aukustin lukupuikon, ja että oli monta monituista konstia sen teossa, uusia konsteja, joita hän oli oppinut.