United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ennustipa Santeri minullekin eräänä päivänä, että minusta avioliiton kautta tulisi rikas mies, mikä ei kuitenkaan vielä ole toteutunut enkä tiedäkään kuinka ja koska se on tapahtuva, koska ei minun mieleni juuri teekään vihille, ja tämä Qventin tässä vasta on poikanulikka. Myöskin Santeri ennusti»
Santeri on seurakunnan Jumalaa pelkkääväisimpiä miehiä, viimeksikin rippisaarnassa ollessa, kun minä puhelin viimeisen päivän palosta ja ihmisen tilasta silloin, niin Santerin silmäripsissä kiikkui kirkkaita kyyneliä, juuri heränneen sielun sulattamia kyyneliä. Tämäkö olisi nyt tapailut, murhasta ei puhettakaan... Ei ei... Se on mahdotonta... Se on mahdotonta..."
Tiuran Santeri, köyhän, sokean lesken poika, oli paras lukija kaikista laitakaupungin pojista, ja jotkut kehuivat, ettei herraspojissakaan ollut niin hyvää lukijaa. Hänellä oli pitkäkatkismus päässä kannesta kanteen ja hän luki sisältä mitä kirjaa hyvänsä, jota vastoin muut hänen ikäisensä pojat vielä tavailivat aapistaan. Häntä sanottiin piispaksi. Se oli kunnianimi.
Santeri ei ojentanut kättään ottaakseen, sillä häntä alkoi pelottaa, että tämä on unta. Pelotti niin, että itku oli tulossa. »Neuvo minulle vain muuan konsti», sanoi Aukusti. Nyt Santeri heräsi, otti pannukakun ja alkoi selittää, että hän on vasta oppinut muutaman aivan uuden konstin, jota ei kukaan vielä tiedä. On lukenut muutamasta lainakirjasta.
Mitä ovat kaikellaiset ihmelääkkeet, taikakalut, haaveelliset aatteet muuta kuin 'piispantikkuja', aluksi ristittömiä, sitten, kun keksijä saa kilpailijoita, yhdellä, kahdella, kolmella ristillä varustettuja. Tiuran Santeri taistelee ylivallastaan yhtä suuripiirteisesti kuin siitä konsanaan taistellaan kaupan ja hengen aloilla maailmassa.
Hän ei olisi enää välittänyt mistään muusta, kunhan vain pojat eivät olisi nauraneet hänelle. Mitä varten olikin mennyt kysymään tuosta engelskasta, kun hän itse ei kuitenkaan osaa engelskaa. Piti tuhmuus tavata! Nyt ne nauravat ja ivaavat, missä vain näkevät, niinkuin olivat äsken nauraneet hänen joukosta lähtiessään ja huutaneet: »Santeri menee lukemaan engelskaa!» Santeri itki.
Semmoinen vihellys kun kuului, niin lähti sitä kohden ei yksi eikä kaksi, vaan vähintäinkin kolme enemmän vaan »vapaan kilpailun» vuoksi kuin halvassa rahan himossa. »Viäläks sull' on tupakkia, Santeri?» kysyi vossikoista eräs, Kustaa nimeltään. Sekä hän että Santeri olivat Helsingin miehiä peräisin ja polttivat Borgströmin »Kaukaasialaisia».
Vieläkö vasta?» teuhusi Santeri innoissaan ja painoi Elsaa niskasta maahan. Elsa luuli, että hän kuolee ihan heti, kun santaakin meni suu täyteen, eikä tahtonut saattaa hengittää. Vaan yhtäkkiä tunsi hän painon kohoavan päältään, Santerin kouran irtaantuvan niskastaan ja kuuli Santerin kimeästi rääkkyvän.
Hän oli sitä arvellut jo useasti ennenkin, että siinä vain on joku helppo keino, jota toiset eivät huomaa, niinkuin oli muissakin tempuissa, joita poikajoukossa tehtiin ja joissa varsinkin Santeri oli oikea mestari opettaen toisille leipäpalakaupalla. Aukusti kääri pannukakkunsa paperiin, pisti poveensa, otti aapisen taskuunsa ja lähti ulos.
»Roopin poika? Mikä se Roopin poika on?» Kyselijät olivat ivallisia, muutamat ääneensä nauroivatkin luullen, että Santeri koettaa heille syöttää pajuköyttä. Mutta Aukusti alkoi osotella käsillään kirjan paksuutta, pituutta ja leveyttä ja sanoi nimeksi: »Roopin poika Kruusoe.»