United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta poikajoukossa jännitys loppuu siihen, mihin Pekan kiipeäminenkin: räystään alle. Siellä oli Paljas-Pekka ennenkin käynyt, niin että se ei ollut mitään uutta, ja pojat ratkesivat nauraa hohottamaan ja rupesivat ivailemaan. Paljas-Pekka oli erehtynyt: hän oli leikillään kehunut, vaan toiset olivatkin ottaneet todeksi. Ja niin hän oli ajattelemattomasti pannut arvonsa ja kunniansa alttiiksi.
Hän oli sitä arvellut jo useasti ennenkin, että siinä vain on joku helppo keino, jota toiset eivät huomaa, niinkuin oli muissakin tempuissa, joita poikajoukossa tehtiin ja joissa varsinkin Santeri oli oikea mestari opettaen toisille leipäpalakaupalla. Aukusti kääri pannukakkunsa paperiin, pisti poveensa, otti aapisen taskuunsa ja lähti ulos.
Matti tuli aivan hämilleen tuosta odottamattomasta uutisesta; hän oli melkein unohtanut, että hänellä äitiä on koskaan ollutkaan. Tuo hälinämäinen maailman meno ja asuskeleminen suuressa mies- ja poikajoukossa, oli hänen saanut unohtamaan entiset olot, haudat ja äidit, melkeinpä oman itsensäkin, eikä hän varmaan paikkaakaan muistanut, missä äitinsä hauta olikaan.
Mutta yhtäkkiä hän oikaisi itseään ja ylpeän näköisenä ryhdiltään aivan kuin olisi vaatinut tuota poissa olevaa mestaria kilpailuun, hän huusi: »Mutta osaako hän lukea engelskaa?» Poikajoukossa puhkesi hurja naurunrähäkkä ja kuului ilkkuvia huutoja: »Ethän sinä, pyhä veli, itsekään osaa lukea engelskaa!» Santeri kotia tultuaan manaili itsekseen ja viskasi koko lukupuikkovarastonsa uuniin.
Asettuessaan Maijan viereen hän löi rintaansa ja lausui: »Stiiknafuulia!» Ja hän sai poikien hyvän toivon Maijan voitosta horjumaan. Se meni luihin ja ytimiin tuo sana! He katuivat, että olivat yllyttäneet uuteen kilpailuun. Jo näkyvissä ollessa silpasi Maija edelle. Sitä riemua, mikä syntyi poikajoukossa! Jotkut maltittomimmat jo mainitsivat stiiknafuuliaa Maijan kunniaksi.
Toinen oli Pekka Myllylä, lyhemmässä muodossa Mylly-Pekka, jota nimeä poikajoukossa käytettiin, toinen vain Pekka eli kaikessa salaisuudessa sanottuna Paljas-Pekka. Mylly-Pekka oli pisin poika joukossa, vaikka ei ollutkaan vanhimpia. Siro kuin kangasmänty, notkea kuin koivunvarpa. Luotu merimieheksi, joka hänestä sitten tulikin.
Uuden mestarin teoksia alettiin äänekkäästi kehua poikajoukossa Santerin itsensä kuullen.
Ville huomasi, että jokaisella meni suu umpeen, ja entistä ylpeämpänä pyörähti hän poikajoukossa, pää pystyssä ja rinta kohona lausui toistamiseen: Stiiknafuulia! Hän lausui sen sillä äänellä, kuin olisi ollut se kaikkein korkeinta, mitä voi ajatella ja mitä ei millään muulla sanalla voi lausua. Semmoiselta se toisistakin tuntui.
Kysymys herätti hämmästystä ja ihastusta poikajoukossa. Topin mäestä ei uskaltanut seisaallaan laskea kuin Kurolan Eetu. Muutamissa oli herännyt jo täysi luottamus Maijaan kaikessa ja he kehuivat etukäteen, että Maija laskee, mutta toiset epäilivät. Kaikki halusivat nähdä yritystä.