Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ketäkö?... On vaikea sanoa niin varmasti, ketä vastasi kreivi; mutta kun huomasin siellä alhaalla olevan aseita, niin... Ettekö muka tiennyt ennakolta, että kellarissa oli aseita? tiedusteli kuulustelija. En, kautta kunniani, en tiennyt ... kuinka sen olisin tiennyt? Etkö sitä tiennyt? virkkoi rakastajatar lempeästi moittivalla äänellä; Karl Gustaf, sanotko, ettet sitä tiennyt?
He ovat todistaneet minulle, että ihmismielten jalostajaksi en ollenkaan kelpaa. Ja se on sitä paitsi niin toivotonta työtä. Minä heitän sen kokonaan. *Rebekka*. Niin, niin, paras kai se mahtaa olla. *Rosmer*. Sanotko nyt *niin*? Oletko *nyt sitä* mieltä? *Rebekka*. Minä olen tullut siihen mieleen. Näinä parina viime päivänä. *Rosmer*. Sinä valehtelet, Rebekka. *Rebekka*. Valehtelen !
Mitä sinulla on pelättävissä? kysyi poliisimestari; tottele, kerro ... selvään ja lyhyesti ... no, anna tulla! Pitäisihän hänen armonsa tietää, aloitti Bruno, että minä kesällä hänen armonsa omasta käskystä olen öisin kuljettanut tänne ne tavarat, jotka nyt ovat tuolla alhaalla kellarissa. Minäkö olen käskenyt?... Olenko minä käskenyt sellaista ... sanotko sinä niin, senkin lurjus?
Jos nyt vanhemmat tulevat, mitä he vainen ajattelevatkaan? Emma, tehkäämme sovinto! Sovinto? ALFRED. On hassua meiltä, että tällä tavalla kulutamme kauniin aamumme. Nytkö vasta sen huomaat? ALFRED. Niinpä vainen, lähestyn sinua ensiksi. Olkaamme ystäviä. Että noin voit kiusata minua! Ja nyt sanot sinä minun tähteni nuo sanat? Miten? Sinä vaadit vielä...? ALFRED. Sanotko siis? Mutta, Alfred...
Entäs rovasti? onko rovastikin narrina pitänyt? ... häh? ... entäs rovasti? etkö usko rovastiakaan? Ole huutamatta siinä! kuulenhan minä vähemmälläkin ... enhän minä mikä kuuro ole! Enhän minä huudakaan ... kun kysyin vain, että sanotko rovastiakin valehtelijaksi? Olenko minä sitä sitten valehtelijaksi sanonut?
Sanotko sinä itsesi hyljätyksi, kun sinulla on tämmöinen ystävä, ja pidätkö itseäsi onnettomana, kun paradiisi kaikin ihanin portteinensa vaan vartoo sinun tuloasi?
Lörincz setämme oli liian lystikäs mies, suuttuaksensa tuommoisesta lapsen-parusta; hän nousi ylös, otti toisen sitrunan teevadilta ja antoi sen pojalle. "Kas tässä, poikaseni, mutta älä syö sitä, vaan pistä se taskuusi". Poika otti hedelmän ja katsoa töllisteli sitä. "No, sinä paha poika", torui häntä äiti, "kuinka pitää sanoa? No? etkö tiedä? Sano kauniisti: paljon kiitoksia! No, sanotko heti?"
Jos Ingrid olisi suinpäin töytäissyt hänen kimppuunsa ei se olisi ollut niin pahasti selitettävissä kuin tuo kolkon vieras ja kylmä kohteliaisuus. Minä pyydän korini. Ingrid, onko kaikki lopussa, sanoi Gabriel vapisevalla ja hiljaisella äänellä. Itsehän niin tahdotte. Minäkö, sanotko että minä niin tahdon!
Olavi nyökäytti päätään ja puristi hiljaa hänen kättään.? Sitte hän alkoi taasen katsella pieniä rusottavia kasvoja valkoisella päänalusella. Ja hänen omille kasvoilleen kohosi vähitellen vakava, miltei synkkä ilme. »Olavi!» sanoi Kyllikki hiljaa, ottaen hänen kädestään. »Sanotko minulle, mitä sinä nyt juuri ajattelet?» Olavi ei vastannut heti. »Ei, älä sanokkaan kyllä minä sen ymmärrän.
Varokaa vaimoanne, kun hän kahden On Cassion kanssa; valppahana silmä, Ei luulevana eikä luottavaisna! Vapahan, suoran luonteenne en soisi Jaloudessaan pettyvän. Silm' auki! Venetian naisten taipumukset tunnen: Saa taivas paljon nähdä, jot' ei tohdi He näyttää miehilleen; ja tunnon käsky Ei kuulu: "heitä se", vaan: "peitä se". OTHELLO. Sanotko sinä sen?
Päivän Sana
Muut Etsivät