Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Kyllähän pyrkijöitä oli, mutta ei siitä milloinkaan tullut mitään. Sitten katseli emäntä minua pitkään ja tarkkaan. Hän näytti miettivän, sanoisiko, mutta sitten hän kuitenkin sanoi: Mutta eikö se Samppa haluaisi tehdä meidän maallemme mökkiä? Minäkö? kysyin minä kummastellen. Niin, eikö sinua haluttaisi? En minä suuria arentia panisi päällesi.
Näyttämö: Maanteiden risteys, josta kolme eri tietä erkanee. Tienosoittaja keskellä. Taustana metsää. Illan hämärä. ISONTALON SAMPPA JA KAAPERI: Laulavat etäämpänä oikealla kunnes laulun keskikohtaan päästyä astuvat näyttämölle. Kaaperilla on hanuri kainalossa, Sampalla kädet housun taskuihin työnnettynä.
Samppa se vielä sairasti jalkaansa, eikä hänen luonaan ystävät liioin käyneet lohduttamassa, sillä hänen luontoisellaan miehellä ei tavallisesti ole ystäviä eikä vihamiehiäkään. Kukapa kehtaisi ruveta pitkältä puhua purpattelemaan sellaisen kanssa, joka ei kuin nauraa vissottaa, eikä siitäkään saa selvää, nauraako se puheen hyvyydellä vai huonoudella. Nyt kumminkin ilmestyi Sampalle yksi ystävä.
Tytöt katselivat haudan päällystä. Reeta alkoi lukea taulusta kirjoitusta, joka loppui näin: Jätti jälkeensä yhden lapsen ja kaksi sisarta. Taulun takana oli virren värsy: Ajalla joll' emme ajattele, tulee meill' tuoni vieraaks' Siihen asti sai hän luetuksi, kun mieli murtui itkuun. Lapset kun näkivät Reetan itkevän, tekivät samoin. Samppa joutui vasta loppuun.
Mutta parempihan sitä on aikaa myydä kuin ostaa, sanotaan. Lähdetään sentään vaikka paikalla, sanoi Samppa piippuaan vedellen. Ei ennen syöntiä. Matikkakeitto jo kiehuu, sanoi Martta ja nosti Joelin kätkyestä virkistelemään ja syömään, jottei lapsen tarvitsisi unisena ja syömättä lähteä taipaleelle.
Ja siinä olin tottunut nukkumaan, niin muualla mielestäni en saattanut nukkua ollenkaan. Juonittelin vaan sen kätkyen tähden, ja joka kerran kun Samppa pantiin siihen nukkumaan, niin kävi kateekseni, että teki mieleni ajamaan se pois. Ja useinpa sattuikin että häiritsin hänen untansa, kun silmä sattui välttymään vanhemmilta.
Viijan pois mentyä kääntyi Mikko hyvin ystävällisesti Sampan puoleen ja alkoi: Mehän ollaan vanhat tuttavat ja minä luotan sinuun enemmän kuin muihin, niin että sinä kai rupeat minulle avulliseksi muutamassa asiassa. Samppa hymötti hyvin naurussa suin ja näytti ihmettelevän, että kun hänenkin apuaan tarvitaan...
Paimen istui lyyhistyneenä ja sortuneena kuin tallattu ruoko. Kädet riippuivat ristissä polvien välillä, silmät tuijottivat sammuneina ja ensin niin tarmokas ääni oli kuolevaisen kaltainen, kun hän jatkoi: Niin kauan kuin Samppa puhui minulle ja kävin hänen asioillaan oli mieleni paatunut, enkä välittänyt vaikka omatunto soimasi.
Samppa siihen minun tuumaani ... ja kun sinäkin suostut, niin eihän siinä mitä, toimitti emäntä. Minä ojensin Liisalle käteni ja arvelin, että jos vain käypi laatuun, niin kyllä minä... Liisa sanoi myöskin jotakin samaan suuntaan, emmekä me siitä puolestamme sitten puhuneet sen enempää. No, paneppas nyt kahvi kiehumaan, sanoi emäntä Liisalle, ja Liisa pani pannun tulelle.
Riitaa ja rätinää oli Katrin kanssa, ja Sampan hoito oli minusta karvasta kuin terva. Minä sain nöyryytystä, vaan sydämmeni ei ottanut nöyrtyäkseen. Seuraava kesä kun tuli, oli se minulle samanlainen kun mennyt. Samppa vietiin Katrin kanssa niitylle ja minut jätettiin taas pönkän taakse siihen entiseen puolipimeään pirttiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät