Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
»Ei, nyt meidän täytyy nousta!» päätti Alette; hänen oli pantava lapset nukkumaan. Kello oli jo puoli kymmenen, kun hän taas tuli saliin. »Mutta, Jakob-kulta, etkö olekaan konttorissa?» hän kysyi ihmetellen. »Siellä palaa lamppu turhaan.» Jakob käveli lattialla puhellen innokkaasti Konstancen kanssa. »Sammuta se vaan, Aletie; ei näy työstä enää tänä iltana tulevan mitään...»
Mutta kynttilä paloi ja viattomasti liekkiänsä kallistellen ehdotteli: kynä on pöydällä ja postipaperia on pöydällä, kirjota, vie yöjunan postiin, tule takasin, sammuta minut ja nuku. Sen todella teen kaikki tyyni puolessa tunnissa enkä tarvitse häiriytyä huomisesta tutkinnosta.
Uuno hämmästyi ja keikahutti itsensä toiselle kyljelle. Ha-ha-ha-ha, nauroi hän. Ei, nyt täytyy ruveta maata. Kuka sinun tietää? sanoi Henrik muka leikkien. Ole nyt. Ei, no hyvää yötä vaan. Sammuta toki ensin. Jaa se on totta, sanoi Uuno ja puhalsi kynttilästä tulen. Hyvää yötä. Hyvää yötä. Ihan samalla tavalla he taas makasivat pimeässä kuin silloin yöasemalla, eivätkä kumpikaan nukkuneet.
Yösoihtu sammuta! Auringon nousuun kääntyen. Hän nousee Eufratista Kuin vuoteheltaan Tyyron ruhtinatar, Ja helmet hohtaa hänen purppurastaan. Hän yksin hallitsee maan valtakunnat, Elämä vuotaa hänen kasvoistaan, Kuin öljyn runsaus se siunaa maan, Kuin viinin runsaus se virvoittaa, Siit' aallot iloitsee ja herää maa, Myös taivaan tuulet tuntuu heräävän.
Tuli takkaan! huusi haltija, ja kohta loimotti iloinen takkavalkea lieden päällä ja riemusta loistivat haltijan silmät sen valossa, kun hän huusi: Sammuta sinä, kyllä minä sytytän!
Mahdotonta on elämämme silloin, sillä köyhinä ja nälkäisinä emme jaksa iloita. Muistatko miten lauloi nälkävuonna vaeltava kanteleen soittaja? Kuun valo, päivän paiste Ei meitä ravitse, Yön kastehelmen loiste Ei mannaa taritse. Ja kyyneleet ei meitä Janosta sammuta, On valitusten leipä Myös karvas, katkera.
En tuota osaa niiden uusien kirjain mukaan, vaan jos vanhan virsikirjan mukaan vielä passaisi... Nuori herra otti liikutettuna vastaan tarjouksen, ja koko ajan, kun kotikoulua Korvenkylässä pidettiin, oli Sokea-Mari rukouksissa aamuin ja illoin vakituisena veisuumiehenä. »SAMMUTA SIN
Puh! sanoi hän ja puhalsi armottomasti lampun sammuksiin. Eikä kukaan uskaltanut enää sytyttää lamppua, jonka peikko oli sammuttanut. Mikäs nyt neuvoksi? kysyivät toisiltaan matalan majan asukkaat pimeässä istuessaan. Mutta tuskin oli pimeyden peikko mennyt, kun livahti valon haltija ovesta sisään. Sammuta sinä, minä sytytän! sanoi hän ja sytytti kynttilän pöydälle palamaan.
«Isä!« huutaa Maria äänellä, jota turhaan koettaisimme selittää. Hän ei vielä tiedä, että se, jolle hän tämän nimen antaa, on muuttanut pois murheen laaksosta. Majurin viimeiset sanat olivat: «Sammuta tahi vie pois kynttilä, minä en siedä sen valoa«. Vaan aina lähemmäksi tulee valkea, aina enemmän enenee savu huoneessa. Maria ja Anna eivät näy siitä huolivan.
Koira ei tapa repoo, Repo ei syö kissaa, Kissa ei syö hiirtä j. n. e." Eipä susi syönytkään. Meni akka metsään, Karhu tuli vastaan: "Tapa karhu susi! Susi ei syö koiraa, Koira ei tapa repoo, Repo ei syö kissaa, Kissa ei syö hiirtä, Hiiri ei pure nuoraa, Nuora ei lyö härkää, Härkä ei juo vettä, Vesi ei sammuta tulta, Tuli ei polta tukkii, Tukki ei lyö pukkii, Pukki ei mene kotiin."
Päivän Sana
Muut Etsivät