Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Vihdoin kysyi hän vienosti: Olihan se joku meidän lauluistamme, joka palautti teidät tänne; eikö niin? Attila. Niin oli. Se ilta tuntuu minusta vielä unelmalta. Aurinko sammui vähitellen ja kuu teki nousua, kun minä seisoin palatsin akkunassa katsellen ulos. Ette tiedä, mitä on olla maailmaan viskattuna. Minä sitä olen kokenut, mutta en koskaan niin katkerasti kuin sinä iltana.
Elämä äsken niin meluisella linnanpihalla hiljeni hiljenemistään; hiljeni se huoneissakin, ja kynttilä kynttilän perästä sammui ikkunoissa.
Hiljallensa sammui myöskin päivä, valju kuu, yön aurinko, vaan yksin matkamiestä kirkkotarhaan näytti. Aituuksen kun sisään vanhus astui, ristein keskellä hän siellä huomaa kansajoukon kolkon, äänettömän niinkuin nurmen alla nukkujatkin. Vanhusta ei vastaan kenkään tullut, tulijaa ei kenkään tervehtinyt, silmäystäkään ei kenkään suonut.
Pian kuitenkin itseni-suojelemisen vaisto pääsi vallalle ja antoi minulle voimaa pelastamaan henkeni niinkauvan kuin vielä oli aikaa. Minä nousin hiljaa ja varovasti vuoteelta ja pukeuduin äkkiä päällysvaatteihini. Kynttilä oli palanut loppuun ja sammui. Minä istuin nojatuoliin vuoteen vieressä ja katselin kuinka katto laskeui. Silmäni olivat todella kuin noidutut siihen.
"Ovi auki!" kuului samassa nimismiehen kova ja käskevä ääni, samassa kuin hän kovasti lyödä paukautti ovelle. Seuraukset tulivat heti näköisälle. Valkea sammui paikalla huoneesta ja saranoillaan oleva akkuna aukeni hiljaa. Suuri miehen rötkö ilmestyi akkunan reiälle, ja rötkis oli hän kumollansa akkunan alla maassa, sillä akkuna oli siksi korkealla, ett'ei hän voinut pystössä pysyä pudotessaan.
Jäihän hänelle tosin aina kuolema, jonka syliin voi paeta pahempaa. Kuolema! Kuin valonsäde pimeydessä välähti tämä ajatus hänen mielessään, mutta hänen aivonsa olivat liian väsyksissä, hänen mielensä liian alakuloinen, jotta hän olisi voinut pitää siitä kiinni. Se sammui kuten oli syttynytkin. Omien askeltensa jälkiä myöten kulki hän takaisin kylään.
Me koppasimme kiinni nuot talon hyvät vieraat, jotka akkunasta pyrkivät pakoon", sanoi Jaakko hyvillään, ja samassa sieppasi hän kynttilän ja meni katsomaan ensin tuotua miestä. Heti kun hän häntä oli silmännyt, astui hän moniaita askeleita takaperin ja vaaleni vaaleaksi kuin palttina. Kynttilä putosi hänen kädestänsä ja sammui. "No mikä tuolle miehelle nyt tuli?" sanoi nimismies ja otti valkean.
Ei kumpainenkaan virkkanut mitään, mutta Tiny tunkihe Herttuattaren viereen ja laski käsivartensa hänen vyötäisilleen. Siihen asemaan jäivät he koko päiväksi. Yöllä yltyi myrsky kovimpaan raivoon ja työntihe huoneesenkin, repien suojelevat oksat hajalle. Aamupuolella yötä eivät enää jaksaneet panna puita tuleen; se sammui siis sammumistaan.
Sen waan sai tuo isku tällä kerralla aikaan, että ainoa toiwon kipinä elämämme parantumisesta sammui sydämestäni. Waan waikk'eiwät ne saaneetkaan sillä kerralla sydämessäni sen suurempia aikaan, tuliwat ne aikaa myöten kuitenkin kahta kauheammaksi, sillä olihan waimoni todellinen sydämen tila sen lauseen kautta tullut täydessä walossaan paljastetuksi; nyt se ei enää ollut arweluissa.
Kidasta Tuonen avarasta tuotiin ma niin hänt' ohjaamaan, ja ohjaelen, niin kauas kuin mun taitoni voi kantaa. Mut virka, jos sa tiedät, miksi järkkyi niin äsken vuori ja miks kaikki, aina sen juureen märkään asti, huus yht' aikaa?» Kysyen noin hän naulanpäähän osas minunkin kaihoni, ja vain vuoks toivon janoni paljon sammui äskeisestään.
Päivän Sana
Muut Etsivät