Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Toisinaan taas syttyi tuli jumalan rinnalle tai sammui äkkiä itsestään.
Siellä säihkyen ja äänetönnä soitto syttyi ja sammui ja syttyi taasen, tuli tulta ajeli, ehtien aina Pohjolan valjulta portilta ylös korkeuden kumoon, ja välimmiten vavahteli ympäri taivasta himmeä valo. Tuotapa leikkiä katselivat veljekset pirttinsä parvelta, ihmetellen ja arvellen tuonne, tänne tämän juhlallisen ilmiön alkua ja syytä. Mutta he arvelivat ja tuumiskelivat turhaan.
Tiedä, tiedä, taitoniekka: Jo pimeni Suomen päivä, sammui jo salojen huomen, meni usko miesten nuorten ei ole valoa enää koko maassa, maailmassa.»
Sanoja ei kuulunut, ainoastaan niiden sointu ja sävel, kohoten kuin aina uudistuvaksi kerronnaksi: »... autuaita ovat ... autuaita ovat ... autuaita olemme!» Se heikkeni, voimistui taas uusien parvien tullen ja heikkeni jälleen niiden mentyä, häipyen viimein etäiseksi hyminäksi, kunnes sekin sammui.
"Mun morsioni muille ma annan nyt, Hän kaunis ei olekaan; Kun lempisyntiän' katselen, Ma näen nyt kuolleen vaan. "Ma huomenlahjastaan huoli en Sill' kuollut on toivoni. Se papin verehen sammui, tuon, Joka poltatti äitini!" Lord Ronald yli laattian astuvi, Ei kenkään hänt' estele. Lord Ronald käy ovesta pihalle, Ei kenkään hänt' katsele. Ja morsiota, leskeä ylistettiin Yli neitoja kaikkia.
Siitä, Kullervo, iloitse, Kotionnellemme juomme! JOUKKO. Voiton juoma, onnen juoma! KULLERVO. Onni ei minua varten. Kostoksi ylenin, kasvoin, Kostoksi kävin sotia, Sukuni verestä kostin. Kylm' on nyt kotini liesi, Sen ei tuhkan alla tulta. Minunkin tuleni sammui, Mieleni on musta hiillos, Joss' ei aatoksen hiventä, Jota into hehkuttaisi. Eikö aatoksen hiventä!
Mutta Musti luuli aina, Musti toivoi silloin aina löytäneensä jälleen sen suuren rakkauden, joka hänellä kerran oli ollut ja jonka hän niin selittämättömällä tavalla oli kadottanut. Silloin syttyi riemu, silloin paistoi päivä jälleen hänen sydämeensä. Syttyi ja sammui samassa, ja sellaisina hetkinä tuntui koko maailma hänestä taas kahta mustemmalta. Musti parka!
Rauman sukuhaara, luvalla sanoen, sammui siis miespuolella, mutta edesmenneen everstin samettihousut jäivät jäljelle ja ovat vieläkin tallella.
Vanha voima leimahtikin vähän väliä uudestaan esiin hänessä, mutta se oli vaan leimu, jonka kautta rappeutunut tulen pesä näkyviin tuli, ja se sammui kohdakkoin jälleen. Kari oli sillä välin omaa tietänsä kulkenut, ja se oli yksinäinen; mutta se oli hänen mieleensä.
Viimeiseksi hän vielä luki sanat: »elämä on koulu», mutta pian nekin hävisivät liekin sisään. Kun tuli sammui, oli jäljellä vaan hieno, musta levy, joka keveästi häilyi harmaalla tuhalla. Lukukausi kallistui loppuaan kohden, aika läheni, jolloin erotodistukset koulusta annettaisiin, ja toverit toisistaan hajaantuisivat, yksi sinne, toinen tänne. Ikävällä mielellä he siitä olivat useimmat.
Päivän Sana
Muut Etsivät