Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Barkis oli vähäinen saituri elikkä, niinkuin Peggotty siivosti sanoi, "vähän tarkka" ja piti suurta joukkoa rahoja vuoteensa alla jossakin arkussa, jonka hän sanoi vaan olevan täynnä takkeja ja housuja.
Ainoastaan sanoa tämä: "Katsokaa Clisfoldin pulpettiin ja, jos te jotakuta soimaatte, niin soimatkaa saituri Raybrockia, joka pakoitti häntä sitä tekemään." Ja, sitten hän rukoili minua Jumalan tähden antamaan hänelle vielä pisaran viinaa! Niin hän puhui yhtä perää, kunnes vihdoin sen verran rauhoituin, että voin puhua ja keskeyttää häntä.
"Sinun sopii antaa minulle kuinka paljon rahaa tahdot," vastasi Jack, "minä en ole niin ylpeä, etten olisi kiitollinen vähästäkin. Mutta Hugh'ia minä en maksa, enpä niinkään. Paljas viittaaminen tuommoisiin asioihin olisi alentava. Ja ilman sitä," jatkoi hän, "Hugh on saituri eikä sentähden ansaitsekaan sen parempaa.
Hän olisi tahtonut testamentata tavaransa Kaarlelle, mutta provastin neuvosta oli Karlgrenin sisar ja tämän tytär nyt perivä mitä saituri vainaja pitkän elämänsä kuluessa oli koonnut. Kaikki kuuntelivat säälivästi, mitä provasti kertoi, kaikki paitsi Vanha Eeva. Kun oli provasti lopettanut, sanoi hän: "Jumalan kiitos, nyt emme tarvitse pelätä ketään.
Kauppias Karlgren oli, niinkuin jo sanoimme, raaka mies. Yksinänsä eli hän; naimisiin mennä siihen ei hänellä ole ollut aikaa sanoi hän. Saituri oli hän. Konttori-kamarissa oli hänellä asuntonsa. Huonekalut tässä kamarissa olivat: konttoripöytä, rautainen kassa-arkku, pari kolme tuolia ja vuode. Kauppias Karlgren oli kookas, leveärintainen, vankka mies.
Häijyys iloa On siitä saakka aina seurannut, Ens' hetkestä kuin lapsi nauraen Repivi rikki kukan eli perhosen Siks' asti kuni kuolinvuoteellaan Saituri riemuitsee, ett' häviöön On rikas naapurinsa joutunut. *Vanha näytelmä.*
Dilber nauraen. "Jos hän tahtoi pitää niitä kuolemansa jälkeen, ilkeä, vanha saituri", jatkoi vaimo, "miks'ei hän elänyt niinkuin muut ihmiset? Silloin olisi joku hoitanut häntä, kun hän loppua teki, mutta nyt hän sai aivan yksinään vetää viimeisen kutkauksensa." "Aivan niin", arveli Mrs. Dilber. "se on Jumalan rangaistus hänelle."
NEITI SALMELA. Sinun kätesi haisevat rouva Danellille. Rouva Danell kävi äsken täällä, vaan en minä häntä edes kätellyt. Mutta onpa sinulla tarkka hajuaisti. NEITI SALMELA. Minä inhoan, minä sitä ihmistä inhoan! HURMERINTA. Hän on hullu? NEITI SALMELA. Ei. Vaan tunnoton saituri! Erehdys! Suuri erehdys! NEITI SALMELA. No kuulehan!
"Henbane Dwining", puhui hän itsekseen, ihastuksella katsellessaan sitä aarretta, jonka hän oli koonnut salaiseen kätköön ja jota hän aika ajoin aina kävi ihailemassa, "ei olekaan mikään typerä saituri, joka noihin pyörylöihin on rakastunut niiden kultaisen kiillon tähden; hän suvaitsee niitä ainoasti senvuoksi, kun ne omistajalleen antavat niin suuren vallan.
Ei ketään muita ihmisiä näkynyt leirin lähettyvillä kuin ainoastaan joku ahnas saituri rahanhimoinen "markitantti", paitsi sotureita, niitä liikkui tarjolla mihinkä päin vaan katsoikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät