United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tytöt nauraa hiivistelivät, ja yksi sanoi: »En minä suinkaan osaa.» »En minäkään muista», virkkoi toinen. Mutta Lyyli, joka istui vähän etäämpänä muista, nousi äkkiä ja meni istumaan Niemen ukon lähellä olevalle kivelle, lausuen: »Minäpä tahdon sadun kertoa; jos ei se ole hupainen, niin ei se ole erin pitkäkään.»
Viheliäisten ketojen ja vierteellä kasvavan matalan metsän yli kohosi etäisyydessä harmaa, surumielisen näköinen kumpu omituisine sahahuippuineen, epäselvänä ja häipyvänä niinkuin unessa nähty sadun maisema.
Ja ootteko mennehet milloinkaan te aamulla järven rantaan, kun aurinko noussut on aalloistaan ja paistanut valkosantaan? Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin, sumun keskeltä nousiko seijastuin sadun saaret, niemet ne terheniset? Sitä utua unhota et. Oi, ootteko silloin te tunteneet maan luonnossa maailman Luojan? Oi, ootteko silloin te löytäneet yön aaveilta armahan suojan?
»Tämä Laura Sorvo tuli kasvattityttäreksi eräälle kapteeni Hannellille», jatkoi pastuurska Levon. »Kapteeni Hannell on äärettömän rikas. Suuri summaton maatila siellä miesvainajani kotipitäjässä, osakkeita tehtaissa, oma huvila ulkomailla. Lapseton pariskunta. He pitivät Lauraa kuin prinsessaa. Ja Laura oli kaunis kuin prinsessa oikea sadun prinsessa!» »Kapteeni Hannell!
"Vai niin, ken teille on sen sadun kertonut?" kysyi amtmanni sivulta omituisesti katsoen nuoreen mieheen viekas ja salaperäinen hymyily valaisi hänen kuihtunutta muotoansa. "Tyttö on itse niin kertonut ". "Helkkari, onko hän puhunut teidän kanssanne. Ja itse, todellakin itse sanonut erittäin palvelevansa veljeni tytärtä?" Tuo ilkeä hymy ei lähtenyt vanhuksen kasvoilta. "Kas vaan, kas vaan!
Sen omisti silloin kreivi Magnus Armfelt ja hänen puolisonsa, kaunis kreivitär, Vava, Kustaa Mauri Armfeltin ja Sadun herttuattaren luonnollinen tytär, jota kuitenkin sanottiin hänen ylhäisyytensä serkun, parooni Fredrik Armfeltin tyttäreksi, vaan jonka hänen ylhäisyytensä itse sittemmin otti lapsekseen.
Täällä jatkoi mahtikas metsästäjä Orioni uljaita urostöitänsä, täällä itkeä surivat Hyadit veljensä kuolemaa ja heidän kyyneleensä valuivat satehena alas maan päälle, täällä elivät ennen onnettomat lempiväiset tähtinä onnellisempaa elämätä, kuin mitä ihmisinä eläneet olivat. Sanalla sanottu: Taivaat ja maat olivat henkisyyttä täynnä ja kaikesta tiesivät Kreikkalaiset sadun kertoa.
"Vai niin, äiti tahtoo sen kuulla, huomaatkos sitä, Antti!" virkkoi tyttö jonkinlaisella mielen ja näön arvoisuudella. "Niin oli kerta niin ... ei, niin se ei ollut ... niin että ... no niin, se on satu; nyt sen muistan". Ja tyttö kertoi tavallansa seuraavan pikku sadun: Nuoresta Joutsenesta.
«Minusta», lausui nuhtelevasti Viisu, «ei kukaan voi olla isää täydellisempi!» «Tietysti ei, paitsi äiti!» huudahti Eeva vuoteeltaan. «Ah!» lausui Petrea, «minä pidän hänestä niin paljon; hän on antanut minulle tuon kauniin taulun! Tiedättekö minkä panen sille nimeksi? Ruusu on hänen nimensä ja minä kerron teille hänestä pitkän sadun! Oli kerran...»
Ystäväni rakas! tätä kaikkea olen tarjonnut ensiksikin ikään kuin ruokaryypyksi, enentääkseni ruokahaluasi itse ateriaa varten, ja sitten näyttääkseni, mikä erin-omainen noitavoima pienelle Julialle on tuota hätää annettu, sillä muutamalla kynän-piirteellä muutan minä kaikki mainitsemani henkilöt, laitan entiset nykyisiksi ja sadun, tosi-asiaksi.