Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Mutta nyt olet kävellyt lemmen puistikossa kaksi viikkoa ja kauemminkin. Saanko nyt kysyä, kuinka olet asetellut asiasi? Palaatko takaisin Moskovaan?
Hän jää tänne luoksesi sinulle seurakumppaliksi. Tuleeko hän aina olemaan minun luonani? Nii-in! Se on hyvä. Saanko minä jotakin syötäväksi. Henrik oli hra Jansen'in velipuolen poika. Tämän velipuolen oli, niinkuin sanotaan, käynyt huonosti elämässä. Hän oli nuorena nainut ja oli saanut vaimoksi sellaisen, joka huonosti osasi taloutta hoitaa. Hän kuoli pois mieheltään ja suurelta lapsijoukolta.
Senjälkeen soittelin Lontoon kaduilla erään harppurin kanssa, mutta eräänä päivänä hän sanoi minua kirotuksi pahantekijäksi ja kieltäytyi minun seurastani. Ja nyt, kun kaikki ovat kääntäneet minulle selkänsä, soittelen minä yksin. Saanko nyt enää olla teidänkään luona, vai pitääkö minun lähteä? Useimmat käskevät minut pois.
Leiv tuli lähemmäksi, jännitettynä, aivan kuin henki ja elämä olisi siitä riippunut: "Ja jos silloin kysyisin sinulta semmoista, jota en tänä iltana uskalla kysyä ... luuletko, että silloin ... luuletko, että ajaisit minut pois?" hän otti häntä kädestä. Alfhild painoi päänsä rintaa vasten ja kuiskasi: "En". "Saanko luottaa siihen?" rukoili hän ja Alfhild tunsi, kuinka hänen kätensä vapisi.
"Saanko elää," oli Oskari kirjoittanut hänelle, "niin ovat suloiset sävelesi, samoinkun ennen Kreikalaisten sotajoukossa huilun sävelet kiihdyttivät urhollisuuteen, synnyttävät jaloja tuntoja minussa; kaadunko kerran, niin samat sävelet sinua lohduttavat." Josefina vastasi: "Saatko elää, niin minä elän ainoastaan sinun tähtesi; kuoletko, niin minäkin kuolen kerallesi."
"Saanko astua telttaanne?" hän lopuksi sanoi; "sillä esirippu on vedetty sisäänkäytävän eteen". "Isännän", sir Kenneth vastasi tahtoen näyttää ettei hän ollut antanut viekotella itseänsä tilansa unohtamiseen, "ei tarvitse pyytää lupaa astuakseen orjan telttaan". "Mutta jos minä en tule isäntänä?" sanoi El Hakim, astumatta sisään.
Sitten levähytti hän pitkän päällystakkinsa lievettä vasemman puolisessa taskussa olevalla kädellään, ja hyvin vaatimattomasti katsoi taaskin minuun. Lähdemmekö? Minulla ei tahtonut henkikään kulkea, vastausta odottaessani. Kuinka varhain sitten lähtisimme? kysyi hän viimein. Sopisiko kahdeksan aikana? Kyllä. Saanko olla portilla Teitä vastassa? Kyllä, kiitoksia...
Mutta, tuota, kuinka olette täällä ... ja tällä tavoin ulkona kadulla? SELMA. Me vietämme täällä kaupungin äärimmäisessä reunassa sellaista maalaiselämää. Tulin tähän lukemaan erästä kirjaa, niinkauan kuin hämärältä voi. RAHIKKA. Vai on teidänkin varanne niin vähiksi käyneet. Täällä asutte! RAHIKKA. Saanko käydä tähän istumaan? SELMA. Käykää vaan.
Tämä peräytyi hämillään ja piti kieltävästi kiinni kupista, jonka Petrea tahtoi ottaa häneltä mitä kohteliaammin lausuen: «Saanko minä!» Herra hieman kumarsi, Petrea vähäsen niiasi heidän taistellessaan kupista, kunnes kursailematon ohi tanssiva pari tuuppasi kursailevaa paria, jolloin läikähdys ilmaisi Petrealle, ettei teekuppi ollutkaan kuten hän arveli tyhjä.
Syyne vastasi itku kurkussa: Minä tahtoisin niin mielelläni, että äiti ja Sveru ja Morsa olisivat hyviä ja tulisivat onnellisiksi, mutta minä en uskalla sitä toivoa. Saanko minä toivoa, että pääsisin kouluun? Saat kyllä. Huomisaamuna saat alkaa koulun-käyntisi. Vasemman käden etusormi? Ja oikein painettu aapiskirja kukkoineen!
Päivän Sana
Muut Etsivät