Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Matti jäi istumaan yksinänsä tupaan, ja Pekka alkoi astuksia Hemmolata kohti. Mennessään hän ajatteli, että taitaapa tavara miestä ylpistää, ja vielä minullekin vihansa viskasi. No jos se alkaa sellaista olla, niin en minäkään hänestä koko miehestä isosti välitä... Sitten hän pani lauluksi ja lauloi, että kajahteli keväinen ilta: Henttuni sanoi, elä saakuri jätä, sillä yhdessä on hauska mennä.
Ei, jumaliste, se nainen hätäillyt. Ja mitä kuningas vastasi? Minä lyön vetoa, että hän vastasi naiselle: tiedä huutia! Niin, sepä tässä onkin merkillisintä, kuningas vain pyörähti saappaansa korolla poispäin eikä vastannut mitään. Niin, mitäpä hiidessä hän taisi vastatakaan noin ilkikuriseen kysymykseen? Vie nyt hiiteen! Mokoma saakuri naiseksi! Se on hän! ajatteli Bertelsköld itsekseen.
»Karhun Esa!» virkkoi Vennu ja liikahti kärsimättömästi. »Perhana, mihin sinä menisit? Tuota, sinun täytyy mennä yliselle! Puiki sieltä tiehesi, kun Esa pääsee sisään.» Siukku jo lähti. »Hiljaa mene!» varoitti Vennu. »Hoi Vennu, vanha saakuri!» kiljui Esa portailla, »ota ovi pois tästä, taikka minä...» Silloin jo Vennu avasi.
Ja siinä olj aitan lattiilla maituu. Vie sun saakuri!» Lapset katsoivat häneen suu auki. Mestari alkoi kiinnittää mieliä, miellyttääkin. Jotkut kaivelivat nenäänsä. Manasse vain murjotti vihaisena. Nyt käänsi mestari puhetta, kysyä heläytti äkkiä: »No entäs kuka tuntoo tään Nikkarisen emännän?» »Mie ... mie ... mie ... mie!» hälisi kertomuksen elvyttämä joukko kuin yhdestä suusta.
Niin huusivat he kaikin täyttä kurkkua, Esa, Ella, Vennu ja Siukku, kun huimaa nelistä ajaen Vennun silkkimustalla ajoivat Järvelän pihaan. Iikan Antti näkyi joukosta pois jääneen. Siihen jättivät he vaahtoisan hevosen kiinnipanemattomana seisomaan ja riensivät tupaan meluten ja räyhäten. »Holou! No hyvää päivää lautamies, eli herastuomari, eli mikä saakuri te olittekaan?
»Musta se rupesi annattelemaan takapotkillaan niinkuin poika, ja kyllä niistä pari ainakin sai sellaisen narstin, että saakuri soita, tuntuu vielä ylihuomennakin. Sitten ne katosivat metsään, etten minäkään ehtinyt edes nähdä, olivatko ne isoja vai pikkuisia.» Toisia kovin nauratti. »Se musta, se on poikaa!» Taputeltiin mustaa. »Sellaista hevosta ei ole toista.» »Eikä sitä olekaan!»
Nyt hän nousi seisomaan, naurahti ja muuttui jälleen yhtä totiseksi. »Lähdetäänkö?» kysyi hän Ellalta. Tämä piti yhä Esan puheita hauskana pilana, josta syystä ei ensinkään ollut halukas lähtemään hupaisesta seurasta. »Saakuri», hän sanoi, »minä väännän tuon pojan niskat nurin, jos ei se heti paikalla laita lisää viinaa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät