United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Marja ei vastannut. Eikä tiedä, milloin tulee takaisin. Kauan viipyy matkallaan, paljon on myytävää, monet markkinat on käytävänään, Moskovat, Novgorodit kaikki mitkä lie. Isot oli kuormat, suuret oli saaliit, hyvin oli vedellyt, halvalla oli saanut ... saahan se, onhan se kaupan mies, Shemeikka.
Helposti tuohon selityksen saahan; mies kohta leipään pääsee, kuuluu vievän perheensä aina taakse Atlantin samassa äänilajissa. Lisäksi saanee perinnön hän sievän; Lindistä puhunette? Paremmin Te kait hillitysti hymyillen. Ei sisareni elonvaihe lie outo Itse ette ! Onnen-aihe minulta evättiin noin suuri, syvä! melkein lapsellisella ilolla. Te ette siis! Oi kiitos Jumalan!
Pian kumminkin tuli työtä liikaa, kun Rahkonen oli juuri nykyjään laskenut hiukan työpalkkansa, eikä hän poikineenkaan, ei millään muotoa voinut kaikkia tilauksia suorittaa. Vaan vähäpä siitä, saahan apua, jos tarvitsee, tilausta ei ole koskaan liiaksi. "Odottakaa, odottakaa hiukan! minä otan apulaisen", sanoi Simo muutamille kiirehtijöille, ja niille, joilla ei ollut aikaa odottaa.
Hän oli paksunläntä, punaposkinen mies, hänen silmäteränsä olivat sysimustat ja valkuainen niiden ympärillä ei ollut valkea, vaan ruskeankeltainen; ja ne näyttivät olevan niin täynnä arpia ja viiruja kuin olisivat ne olleet tohtorin veitsen alla. Nämät silmät olivat olleet kovassa työssä, ja katsoneet sekä tuuleen että pahaan säähän.
Me istumme tässä Itämeren rannalla, tiedämme olewamme keskellä suurta waltakuntaa, joka nyt yhtenä juowana kulkee Lapin tuntureilta Mustanmeren rantaan, jossa tänään kaikki on rauhallista; mutta minä en luota tähän rauhaan enemmän kuin huhtikuun säähän.
Jussi meni ja päätti mennessään, ett'ei hän tästä lähin tahdo koettaakaan, koska ei hän kumminkaan mitään saa, eikä osaa, saahan sitä haukkumista muutenkin kuulla. Kerran piti Jussin liiterissä sahalla halkoja katkoa, mutta saha ei ottanut käydäkseen, hyppeli vaan sinne tänne, viimein soikahti se väärään, poikkimenneeseen käsivarteen ja loukkasi sitä kipeästi.
No, istu ja pala kun oikein ajattelen ! Johannes, sattuuko sinulla olemaan kahdeksaa kruunua käsillä? *Rosmer*. No saamme nähdä. *Brendel*. No niin, samahan tuo on. Minä voin ottaa ne. Saahan ne aina kaupungissa rikotuksi. Kiitos siksi. Muista nyt, että minä sain kaksi kymmenistä. Hyvää yötä, oma rakas poikani! Hyvää yötä, arvoisa herra!
Puuttuisi vain, että veljen kihlaus olisi siinä vieressä, yhtä paksuilla kirjaimilla. Kenties se olikin! Kuinka liikuttavaa, kun veli ja sisar!... Ja häät tietysti samana päivänä! Minulle ei katsota tarpeelliseksi mitään ilmoittaa. Mitä varten sitä vaivaa! »Saahan se lukea sen lehdistä!» Ollaan tietysti ihastuneita sulhaseen ja vävypoikaan.
Eipä tämä sentään niinkään huonosti tainnut onnistua... Minä luulin sen pahempaakin sanovan ... ainakin ensi aluksi... Ka... Kaisu! Eikös se mestari ole kotona? Ei... Mitäs Kaisulle kuuluu? Ei mitään. Eikö mitään. Ei... Missäs se mestari on? Mestariko?... Se meni vähän asialle. Tuleekohan se kohta? Niinkö mestari? Ei saa! Minkätähden ei saa? Saahan? Eikä saa... Kun minä menen jo naimisiin...
Paljon silloin talvisäässä Pienet saimme kärsiä; Mut Sa «täti niemenpäässä» Tiemme olit keskellä. Kohmettuneet koululaiset Lempeästi lämmitit, Vatsat nälkää naukuvaiset Runsain ruuin täyttelit. Laulus korvat lauhdutteli Porokelloin huumaamat, Haastelusi haihdutteli Kodin-kaipuut katkerat. Suussa illan kävit vielä Tokko tohdin virkkaakaan? Saahan yhtä toista tiellä: Päitä kävit kampaamaan!