Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Mummo ja Elsa kahden kesken jäätyänsä olivat ääneti hetkisen; sitten aloitti mummo puheen: "Maisteri se pyyteli minua, että minä toimittaisin sinun hänen tuttavuuteensa, mitäs siihen sanot?" "Siihen, mitä minä siihen, vaimoksi en minä hänelle kelpaa ja muuta tuttavuutta mitä muuta siinä sen parempaa olisi, saahan hän ruokaa täältä kuten ennenkin, jos häntä hiukasee."
Saahan tuota kerran eläessään sitten nähdä rahaakin... Ja luettakoon ne rahat meidän eteemme silloin kun kauppakirja on allekirjoitettu. Kerralla maksamaan minä en tällä kerralla kykene, mutta huomenillalla kykenen. Ja olkoon menneeksi, tuossa on käteni, sanoi asioitsija ja seisaalleen nousten ojensi kätensä isännän käteen.
Saahan sitä miehestä päivän pahaa puhua, kunhan ei nimeä sano, virkkoi Mikko. Kun nyt kahvi oli juotu, poistui Sikri keittiöön laittamaan illallisruokia. Pitkän tuokion perästä hän tuli ruoka-astioita kantaen tupaan ja sanoi tyytyväisen näköisenä: Sitä on lykkyäkin, jos pahojakin päiviä. Postin mukana saimme tuolta Kolehmajoelta kolmattakymmentä kiloa painavan lohen juuri kuin teidän varaksenne.
Saahan sitä nyt vielä jumalankiitos niiden puolesta, jotka eivät voi hankkia itselleen omia maita metsästellä jotenkin vapaasti Suomen saloilla, kun vaan katsoo, etteivät koirat revi hyväin ihmisten lampaita, mutta ei siinä nyt ole samaa viehätystä kuin saada kulkea metsissä, joissa ei kellään muulla ole oikeutta kulkea. Sillä siinä se nyt juuri on omien metsämaiden suurin viehätys.
Senhän voi tehdä vallan hyvin, usein se niin tehdään, sanoi asioitsija reippaasti ja käveli edestakaisin lattialla, mielessä mieluinen myhäily, kun isäntä oli sanonut miettivänsä. Voihan isä erottaa esimerkiksi tuon Kissasuon ojamaan itselleen ja tekomaata lisäksi, sanoi Olli-Pekka. Niin, ja saahan näitä kaikkia peltoja ja niittyjä viljellä vuotuista veroa vastaan, sanoi asioitsija.
Kunpa oppisin vain oikein rukoilemaan Rakkauden valtakuntaa, sillä saahan rukouksesta niin paljon lohtua, ja sitten kärsimään nurkumatta päivien taakan, joka kuitenkin enimmäkseen on omaa syytäni.» Muutamia päiviä myöhemmin hän kirjoittaa: »Ihmeellistä, että minulla vielä saattoi olla niin hauska.
On, kyllähän niitä on munia, taitaahan niitä kaksi ja puoli paria ... saahan nuo, kun maksaa. Menehän, tyttö, tuolta kyökistä hakemaan...» Pikku Liisa tulee piankin takaisin.
Mistä kaukaa on vieraat? se kysyy. Hinttulan Tinttulasta. Hinttulan Tinttulasta. Lallu keksii joka kerta uuden kummallisen nimen ja minä kertaan sen. Minnekä kauas on matka? Rittulan Ratulaan. Rittulan Ratulaan. Saisiko talosta ryyppäämistä? Saahan sitä ja saa ruokaakin, jos haluttaa. Meillä on itsellämme eväs. Liisa haastattelee minua niinkuin aikamiestä ja minä vastaan samaan tapaan.
Isäntä malttoi kuitenkin tikapuusta ottaa pitkävartisen palokoukun olalleen ja juosta kötöstäen lähti hänkin sinne ja mennessään porisi: »Saahan tuolla käydä, mutta tuli on kerinnyt tehdä työnsä ennenkuin sinne ehtii.»
»Meitä suosi mitä ihanin ilma, ehkä liiankin ihana, sillä tyyni kirkas säähän on kaikkein huonoin lohi-ilma, varsinkin heikosti virtaavassa vedessä, jossa syötin pakostakin täytyy kulkea hitaasti ja jossa kalalla on hyvää aikaa tarkastaa pyydystä, ennenkuin se sen ottaa. Kuta enemmän ja pettävämmin pyydys jäljittelee sitä kalalajia, jota lohi sillä hetkellä syö, sitä varmimmin se on saatavissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät