United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viija ... nouse ylös ... kuule, nouse ottamaan vähän kakkua. Herätettävä raotti silmiään ja sormet yhtyivät kiprittämään nukkuessa pöyristynyttä tukkaa aina pöyryisemmäksi. Lähde ottamaan vähän kakkua, jatkoi täti. Pitkä on yö, ennättää tulla kovin nälkä. En minä nyt syö. Syöhän vähänkään. Minä laitoin hyvin hyvää ryyppäämistä ja ihan tänä päivänä kirnuttua voitakin.
Pihanurmella ja aitovarsilla ja aittain rappusilla istui väkeä eväskonttiensa ääressä. Talo ei voinut kaikkia ruokkia, ainoastaan kutsuvieraat ja kaukamatkaisimmat, mutta kaikille tarjottiin talon puolesta ryyppäämistä, jota saivat noutaa itselleen suuresta korvosta ruoka-aitasta.
Eihän sitä osattu mitään pahaa aavistaa, ja minäkin otin ryyppäämistä odottaessani leivän ja rupesin leikkaamaan. Puukonterää juuri kannikkaan painaessani puhalsi taas tiukka vihuri, niin että oli viedä hatun päästäni. Ja samassa kaatua romahti tuolla tuo vanha koivu, joka on aivan lähteen päällä.
Matti on juuri ruokalevollaan ja vastaa rauhallisesti pitkältään: »Menkääpä, akat, viemään niille ryyppäämistä, ettei tarvitsisi kesken rupeaman tulla pihaan juomista tahtomaan!» Toisen kerran kysyy, häneltä joku, minkä tähden hän elättää yksiä sikoja seitsemän kahdeksanvuotisiksi.
Mistä kaukaa on vieraat? se kysyy. Hinttulan Tinttulasta. Hinttulan Tinttulasta. Lallu keksii joka kerta uuden kummallisen nimen ja minä kertaan sen. Minnekä kauas on matka? Rittulan Ratulaan. Rittulan Ratulaan. Saisiko talosta ryyppäämistä? Saahan sitä ja saa ruokaakin, jos haluttaa. Meillä on itsellämme eväs. Liisa haastattelee minua niinkuin aikamiestä ja minä vastaan samaan tapaan.