Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Riemuissansa liitostaan päättivät ystävykset olla koko tämän päivän yhdessä: syödä päivällistä Runnipuiston table-d'hôtessa ja illemmällä pistäytyä Wiaporia katsomassa. Hauska tuota tosin olisi, arvelivat he, ottaa muijat mukaan, mutta saahan heidän kanssaan aina olla yhdessä, lapsuuden ystävää ei tapaa kymmenen vuoden perästä joka päivä.
Vainot siitä nostetaan... Kiusana minä vain tulen hänelle olemaan tästä lähin niinkuin tähänkin asti. Pelkää, että minä hukutan hänet ja hänen lapsensa. Se tulee sitä yöt päivät vapisemaan... Ei tule enää ehyttä elämästä... Toivoi se, toivoi se minua kuolevaksi. Ja saahan minua toivoakin, joka tämmöisiä teen vimmoissani. Syyttömän ruhjoin, hänen lapsensa isän. Isä kuin isä.
Eihän siinä olisi mitään moitittavaa eikä kellään olisi oikeutta tuomita. Saanenhan minä ystävänä rakastaa ketä tahdon ... ja saahan se olla hän... Hän kaipaa sitä myöskin, se on ainoa, johon hän uskoo. Hän näytti niin alakuloiselta, mahtaako hänellä olla suuria suruja, ehkä on joku hänet pettänyt ja hyljännyt, eikä hänellä ehkä ole ketään, joka häntä lohduttaisi...
Se karttaa minua, ajatteli Juha pihaan mennessään. Välttää katsomasta minua silmiin, niinkuin ennenkin. Ei ole vielä kättäkään antanut. Eikähän syyttä minua soimaakaan. Saahan semmoista miestä halveksiakin, joka antaa ryöstetyn vaimonsa olla rosvojen maassa siksi, kunnes se itse sieltä tulee, yksinäinen vaimoihminen vieraalta maalta vihollisten käsistä, läpi korpien ja nevojen.
Tosinhan katto oli hyvin matalalla ja ikkunat laitetut niin, ett'ei niitä huolinut avata eikä niistä katsella uloskaan; mutta toden totta, eihän maalla niin tarkkaa lukua tarvitse kaikista pitää. Kun ilma on kaunis, niin saahan sitä olla ulkona.
PIRKKO. Niin, ja Anna Liisa pelkää ANNA LIISA. Pirkko ! PIRKKO. Mitä se tekee? Saahan sen sanoa. Anna Liisa pelkää, että Husso vielä sotkee Johanneksen ja hänen välinsä. Oho? Vai semmoisia sinä pelkäät, Anna Liisa? Siihen hän nyt ei kumminkaan ikinä maailmassa pysty. Ei, vaikka ! KORTESUO. Ei tietystikään. RIIKKA. Siunaa ja varjele Mikkohan se on! MIKKO. Päivää! KORTESUO. Päivää, päivää!
Tarjotkaa hänelle kaksin kerroin.» »Saahan koettaa.» »Hyvää yötä.» »Hyvää yötä.» Kuin Holt taas oli tullut maalle, seisoi hän vähän aikaa paikoillaan, ikäänkuin miettien, mitä tietä menisi. Hän meni sitten hitaasti muutamia askelia Vikin taloa kohden, mutta pysähtyi taas, köyristyi viluisesti ja hieroi käsiään. Viimein oli hän tehnyt päätöksensä. Hän meni suoraan talon portille ja soitti kelloa.
"Siinä tapauksessa, lapseni, olisi ollut paljoa parempi, että olisit kirkkoväkeä seurannut." Hän nousi ja asetti ruokaa toiselle. Koska Synnöve istuutui ruoalle, asettui äiti vastapäätä häntä ja sanoi: "Ehkä puhuit muidenkin kanssa?" "Puhuin kyllä useammankin," vastasi Synnöve. "Saahan toki lapsi ihmisten kanssa puhua," virkkoi Guttorm.
Jos panisi sentään samalla myöskin perhoja, kuulin toverini taas arvelevan. Saahan niitä panna ... pannaan vain... Mahtuuhan tähän perhojakin. Minkäslaisia teillä on perhosia? Siellä alettiin nyt pengoskella tirehtöörin perhosvarastoa. Kuului täntapaista mielipiteiden vaihtoa: Luuleeko mylläri, että tämmöistä ottaisi?
»Mutta ei hän ota vastaan, ennenkuin tunnin päästä.» »Mitä se tekee. Saahan tohtorin luokse mennä yölläkin, kun kova hätä on.»
Päivän Sana
Muut Etsivät