Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Silloinpa syntyi minun kultani, Kun kirkas päivä nousi taivahalle: Siitä sielun kirkkaus. Ja kuu kun riensi lempeänä länteen: Siitä syämen lempeys. Koi kaunihisti silloin vilkutteli: Siitä silmäin ihanuus. Ja ruusut juuri puhkeilivat silloin: Siitä kasvoin kauneus. Ja lemmenkukkaa kevät kasvatteli: Siitä lempi rinnassaan. Sen Luoja käski mulle kasvamaan. Miks aholla mansikkainen?
Tahdon teille, äiti, lukea ensi värsyn.» Ja Niini luki, niinkuin sanat kuuluivat hänen käännöksessänsä: »Etelässä kaunis Spanja, Spanja on mun kotimaa; siellä lehevä kastanja Ebron rannall' humuaa; mandelkukat punertavat, hedelmöitsee viinipuu; siellä ruusut kaunihimmat, siellä kirkkahampi kuu».
Amalia oli sievä emäntä ja Pietari niin alentuva ja hauska, että Engebretsen useita kertoja oli vaarassa menettämään henkensä laskiaispullilla, jotka istuivat kurkkuun. Ilon ollessa korkeimmillaan, seisoi matami Engebretsen heidän keskellään. Hän näyttäytyi keittiön ovella muodolla punaisella kuin ruusut hänen hatussaan, samalla kuin suuret kultarenkaat hänen korvissaan vapisivat kiukusta.
»Niin, niin!» sanoi Riika. »Siellä ruusut ovat kaunihimmat, siellä siellä sinä minun sydämmeni ainoa rakastettu täällä maailmassa, ehkä pian näemme toisemme » »
Me laulajat olimme kerääntyneet lippumme ympärille, odotellen vielä muutamia ensimmäisiä bassoja, jotka tavallisesti aina tulevat myöhemmin kuin muut. Siellä tuli se, tuolla tuo, tuli vanhoja miehiäkin ylioppilaslakeissa ja ruusut rinnoissa. Kaikki vanhatkin laulajat tahtoivat vappuna olla mukana, ja kaikkia tervehdittiin hyväksyvillä hoo! hoo! huudoilla ja suljettiin seuraan.
Itkivät laakerit illassa seppelen arvoista päätä, menneitä muistellen, kaihoten sankariaan, vuottivat ruusut turhaan neitosen liljaista kättä. Rakkaus vanhetessaan vanhensi kauneuden. Niin jäi yksin Pan, sydän hehkuva, kylmähän yksin, syksyhyn maailman, syksyhyn myös jumalain.
Maria pisti kätensä hänen käsivartensa alle sanoen Klaus herralle: «Teidän kukkanne olivat kauniit, mutta ruma oli niiden sydän«, lähti hän nuorison luo kentälle. Parooni Klaus vaaleni nyt vuorostaan. Mutta Johanneksen poskille olivat ruusut nousseet, ja hänen silmistänsä loisti ilo. Tunnustus. R vesi on kirkas ja tyyni. Vähäistäkään lainetta ei näy.
Mutta kateellinen on Surutar. Ei siedä ihmisonnea. "Johan kerran poimin ruusut poskiltasi, johan himmensin silmäisi loiston, johan sammutin huultesi hymyn. Mistä poimit uudet ruusut, mistä löysit uuden loiston, mistä hymy huulillesi hiipi?" Mutta se oli äidin sydänsalaisuus. Eikä sitä Surutar arvannut. Turhat ovat hyökkäyksesi, Surutar.
»Ah, ruusut kuihtuvat!» napolitar virkahti ilakoiden. Tällaisessa haastelussa hetket kuluivat rakastuneet olivat onnellisia, sillä lempi hymyili heille; sokea tyttö yksin tunsi sen kolkkouden sen tuskat kateuden ailut ja pistot.
Ruusut ovat herttaisia, kuin he, toisten kanssa kasvaessansa, seisovat vapaina luonnossa tai taidon hoitamina; mutta meitä varjelkoon laupias isä ruusunkryyni-vellillä elämästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät