Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Kielot kysyvät: "Ruusut, punaiset, hehkuvat, miten saatatte niin rehevästi, niin runsaasti kukoistaa? Mikä se sydäntänne niin riemastuttaa? Miksi täytyy meidän poloisten kaihoella?" Iloisesti vastaavat ruusut: "Kas, me kasvamme tässä niin vapaasti!
Kristian antausi nyt tälle luisuvalle vierteelle, jota seuraa jyrkkä putous, eivätkä häntä tähän kehoittaneet ja kiihoittaneet niin paljo huumaavat jälkiruokaviinit, vaan enemmän se pieni aina alistava seurue köyhtyneitä aatelismiehiä, jotka väijyivät kuninkaallisia houkkioita, elostelevia sanomalehtimiehiä, joiden maksetut uutiset häntä huvittivat ja jotka ylpeinä kuuluisan maanpakolaisen tuttavuudesta saattoivat hänet teatterein kulissein ta'a, missä naiset ahmivat häntä silmillänsä ja kiemailivat hänelle punastuen mielihyvästä niin, että luonnolliset ruusut hohtivat poskipäillä maalattujen kanssa kilpaa.
Vaan nurmen nietoksella Nyt neiti uinahtaa Ja lumivillasilla Hienosen sijan saa: Levossa lepää päähyt, Ja silmä ummistuu, Poskilla jäiset ruusut, Ja suljettuna suu. Ei, kotihin hän päässyt Ei tähän matalaan Vaan Yli-Isän luokse Hän pääsi kotiaan: Ei siellä kylmän vaivat, Ei tuskat ruumistaan Nyt sullo Karitsalle Hän laulaa kiitostaan. Tunne ja kieli.
Istuvat Parsifal ja Konviramur vaalean yön ja hämärtävät onnellisena, istuvat valkenevana aamunakin rinnan suuressa salissa, käsi kädessä ikkunassa heräävän aamun edessä. Niinkuin hunajahuulet suullansa, niinkuin hunajahuulet sydämellänsä. Lämpimästi suullansa ja sydämellänsä. Ruusut tulvivat Parsisifalissa. Liljat ja ruusut sydämellä. Nytkö aamun valjetessa hän on elämään herännyt?
"Ei, ei, Cassiodorus", huudahti Valeria, "koko minun sieluni kaipaa onnea täällä kauniin maan päällä! "Minä kuulun tänne. "Täällä tunnen olevani kotonani. "Sininen taivas, valkea marmori, punaiset ruusut, lauhkea, tuoksujen täyttämä iltailma kuinka ne ovat ihanat! "Niistä tahdon nauttia täysin siemauksin. "Onnellinen se, joka niistä voi nauttia.
Hän oli kukka hieno Maailman tarhassa, Silmissä loiste vieno Ja ruusut poskilla. Kun keijui kukkamailla Hän kera siskojen, Niin siipiä vain vailla Hän oli, pienoinen. Kuin päivän säde hellä Käy, kukkaa suudellen, Niin taisi myhäellä Hän yksin, kaunoinen. Niin rauhaa kaikkialle Hän tullessansa toi, Surulle haikealle Hän lievitystä loi.
Hän oli tuhlannut rahoja kuninkaallisesti. Hän oli tyhjentänyt ruusut ja narsissit kaikista Tukholman kasvihuoneista ja kun nämä loppuivat, oli hän tyhjentänyt kaikkien muotikauppiasten tekokukkavarastot. Eikä nyt ollutkaan sitä tammea eikä niinipuuta ja poppelia, joka ei olisi ollut kukilla koristettu juuresta latvaan.
Kevään ensimäiset lempeät tuulahdukset, jotka humisivat uudesta-verhoutuneissa puissa, lämmittivät kuningattaren sydäntä ja nostivat eloisat ruusut hänen kasvoillensa, joita hän sinisellä, silkkisellä päivänvarjostimella päivältä suojeli.
Tiet vieraamme niin kastaa siunaus Kuin aamukaste ruusut Engaddassa. ELIAB. Eläköön kuningas Josafat! KANSA. Eläköön! Eläköön! Eläköön! JOSAFAT. Ma kiitän teitä Samarian miehet! Ma kiitän teitä, jalo kuningas! Mi menestys on hankkeillani ollut, Se Israelin Jumalalta on.
Etkö ennemmin vie sinne punaisia ruusuja? Nehän ovat paljon kauniimmat; eikö sinustakin, vai mitä?» »Ell'ei kauniimmat, niin ainakin yhtä kauniit, vaan toisella tavalla. Minusta eivät kuitenkaan punaiset ruusut sovi vainajille.» »Ehkäpä oletkin oikeassa. Mutta tuskinpa sentään. Riippuu näet siitä, ken on kuollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät