Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ne selkenivät, ne näkyivät yhä lähempää, ja vihdoin Paul tunsi äitinsä ihanat silmät, jotka katsoivat häneen mitä hellimmän rakkauden tuntein. Hän lepäsi äitinsä rinnoilla, ja äiti suuteli ilosta itkien hänen kaunista kiharaista päätänsä. Hän oli taaskin pieni lapsi, hänen sielunsa oli taas terve niinkuin aamukasteinen ruusun kukka; hän oli iloinen, onnellinen, viaton.
Hurjasti painoi hän hämmästyneen, kovin vapisevan ruusun huulilleen, joilta elonkarva oli aikaa kadonnut, vaan jotka toki olivat lämpimät vielä. Mutta tuskin oli hän ruusua suudellut, niin hän sen tuimasti paiskasi maahan, polki sitä jaloillaan, huokaili, itki ja valitti kauheasti.
Siinä tytöt vuodattamaan surun kyyneleitä Muuten ihmeen kauniita kuin taivaan enkeleitä: Vanhemmall' on sini silmät, kellertävä tukka, Huulet valkopunervat kuin lempein ruusun kukka, Otsa, posket muodokkaat ja silkin hienokaiset, Kaula pyöree; ympäröi sen keltahaivenaiset.
Hän ei vastannut mitään, mutta rintaansa pani hän ruusun, jonka hänelle annoin«. «Veliparka! Olisit paremmin pitänyt kesäiset lupauksesi, olisit paennut häntä...« «Hän rakastaa minua«, sanoi nuori upseeri innokkaasti, kyllin kovalla äänellä, unhottaen seuransa. «Kuka?« kysyi kapteini. «Maria!« vastasi veli.
Viheriät kaihlistot olivat koristetut erittäin kirjavilla suokukilla, maan peitti muuan yrtti hopeankarvaisilla lehdillä ja keltaisilla kukilla, ruohoisista lammikoista pilkisteli korkeita kasvia ruusun näköisillä, kiehkuroihin kasvavilla kukilla, ja korkeakasvuisten ruokojen varsia aina päihin asti kiertelivät jalappakasvit, ja veden kalvossa uivat lumpeet taltrikin tapaisin lehtineen, valkoisilla tulpanin muotoisilla kukillaan ja ruusun näköisillä hedelmillään; ja niin kauas kuin silmä kantoi, oli aina näkön piirin loppuun nähtävänä ääretön ruo'osto ruskein ruo'onpäineen.
Hänen mieleensä muistui jotain jotain, joka oli yhteydessä Main kanssa... Hän otti ruusun käteensä ja katseli sitä silloin putosi jotain sen lehtien lomista; se oli pieni paperinpala, johon oli kirjoitettu sanat: "Anteeksi. Julia." Hän taittoi paperin kokoon, pisti sen takaisin lehtien väliin ja pani ruusun ylemmäksi, Main käden kohdalle.
Eikö ruusu ole ihana, viaton ja kaunis, vaikka se on kukkinut okaisessa oksassa? lausui nuorukainen; mutta ruusun paikka ei ole minun jalkojeni juuressa... Jos joku nyt näkisi teidät, kadottaisitte te paljon maailman silmissä. Voi, kuinka paljon minä teitä rakastaisinkaan! virkkoi kaunis, rukoileva tyttö haaveksien; miten paljon minun rakkauteni voisikaan sovittaa!
Vihdoin veti Eugen kätensä pois, puristettuaan hieman hänen kättään. Silloin loi Julia neiti häneen pitkän, salaperäisen katseen, joka kiusasi häntä ja saattoi hänet hämilleen. Hän nousi, nosti hattua ja lähti pois. Mutta astuttuaan pari askelta hän tunsi, että jotain osui hänen niskaansa; hän kääntyi ja näki maassa suuren tummanpunaisen ruusun.
Niitä ja näitä, tipuseni, niitä ja näitä, sillä ei ole niin väliä. Liina pienoinen on valkean ruusun näköinen, lausui vapaaherratar, keskeyttäen tuon hiljaisen keskustelun, jota hän ei näkynyt mielellänsä sallivan, hän on valkean ruusun näköinen; ah, se sopiikin sille, joka ensi kerran astuu maailmalle.
Ei hänellä pienet tuumat olleetkaan. Mutta Olli arvasi kaikki. Viisas mies, mahdottoman viisas mies, tuo Olli. Sanotaan hänen täällä Annaa friiastelevan. Kuinka sen asian laita lienee? Niin, niin, tyttö! Elä yhtään ujostele! On niitä naitu rumempiakin, saati tuommoista ruusun kukkaa. Jesta varjele! Kyllä sen arvaan, kuinka miesten mieli sinuun palaa. ROINILA. Mitä joutavia!
Päivän Sana
Muut Etsivät