United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaunis ruusupensas kukki ikkunassa; Petrea taittoi ruusun ja antoi sen luutnantti Y lle lausuen: «Honneur au plus vaillant!» Petreasta tuo sattui erittäin sukkelasti ja parhaasen aikaan ja hän odotti salaa, että hänen ritarinsa laskisi hänen jalkainsa juureen myrtinoksan, jota hän leikkien piteli ja siihen lisäisi sangen sopivasti: «Hommage
"Se on mahdotointa", lausui Ida, punastuen ruusun punaiseksi, "se ei ole mahdollista." "Te ette näy tuntevan rouva Cerulian'ia", sanoi Jim. "Dacia kävi sanomalehtensä kanssa hänen luonansa ja oli niin nöyrä ja mielinkielinen kuin mahdollista, heittäytyi rouva Cerulian'in jalkoihin ja pyysi hänen suojelustansa.
Näin neidon mulle kalliimman Ovella pensas-aidakkeen; Ja silmäns' ennen vilkkahan Loi hiljaa surren mättääseen Hän, missä eilis-iltasen Mä luonaan istuin miekkonen. Näin ruusun itkun-kastaman Häll', lahjan siellä antamain; Mun luuli kaukan' olevan, Ja aivan vieress' olin vain; Siin' alla pensaan piileksin, Ja kyynelsilmin katselin.
Jok'ainoa sinun hengähdykseskin sokaisee tuon puhtaan, vaalean ruusun lumivalkeaa pukua! Lähtekäämme nyt alttarille. ROLF JUTE. Sinä menet, Ebba, kuulematta minua, joka henkeni panin alttiiksi ja hyvän maineeni olen heittänyt rakkautemme lunnaiksi! Anna minun pelastaa sinut, rakas Ebba! Tule kanssani! Tule, toivoni, onneni, autuuteni! EBBA. Armoa!
Sataman suulla olevan linnoituksen tornin huipusta levisi äkkiä yön pimeälle taivaalle mahtava, paukkuva ja sähisevä korutulitus, jota tuskin voinen kuvata. Ensin ilmaantui kirkas, seppelöitty risti, noin kyynärän korkuinen, ruusun punaisen tulen keskellä.
Sillä aikaa kuin nämä tapahtuivat Harmaalassa, eli Anna, Johanneksen serkku, hiljaista elämää Turussa. Anna itse oli ujon ruusun kaltainen, joka punastuneena kuuntelee kauneutensa kiitosta. Mutta Annan poskilta oli ruusun kukoistus kadonnut. Hiljaista elämää oli hän elänyt elämänsä aamusta. Elämän pahuudesta, sen myrskyistä, sen intohimosta ei Anna tietänyt mitään.
Kalmistossa armas Ruusu loisteli: Punapurpurassa Ruusun kiilteli Kyynelhelmi kirkas; Siihen katsahti
Vaan lapsi raukka, hän ei rakkautta Saa jällehen! hän köyhä, halpa on, Ja ei voi kilvoitella ruusun kanssa, Mi saleissanne kasvatusta sai. PARONI PANTZARSK
Muodossa ruusun valkean siis mulle tuo näkyi pyhä sotalauma, jonka verellään Kristus omaksensa vihki. Mut toinen, joka lentäin näkee, laulaa tuon kunniaa, mi rakkauden suo sille, ja hyvyyttä, mi loi sen sellaiseksi, kuin mehiläisten parvi, jotka milloin menevät kukkiin, milloin palajavat taas sinne, missä hunajoituu työnsä,
"Tuossa!" huusi hän, hämmästyneenä ja tulipunaisena, "mutta minä rukoilen, menkää." Hovipalvelija otti ruusun ja samassa suuteli kiihkeästi kättä, joka antoi sen hänelle, pisti ruusun lakkiinsa kiini, otti haukan kädelleen ja riensi pois puutarhan kautta, vieden muassaan armaan Jacintan sydämen.