Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Kaikki kivet ja kalikat, mitä metsästä löydettiin ja saatiin irti maasta, nakattiin sitä kohti; ja kun metsässä ei enää ollut mitä ottaa, tuotiin niitä muualta. Useimmat lensivät ohi ja pomppailivat muihin puihin, toiset sattuivat, milloin tuhahtaen kuin mättääseen, milloin kumahtaen kuin tyhjän tynnörin pohjaan.
Vaan kun pullostain joka tilkan mies oli juonut, vait heti pään pani mättääseen ja jo tyynenä nukkui. »Leiriin taas pian sain, taas lähtöön rumpua lyötiin; sääntönä meill' oli tuo: myös voittainkin piti väistää! Matkaan järjestyi väki kaikki, ja kulku se alkoi.
»Mitä on ajatella kotioloista, sen pikkumaisista, vähäpätöisistä asioista, kun saa palvella koko isänmaata ja koko kansaa... Silloinko tahtoisi kiintyä vaan pikku mättääseen, kun on omana koko kunnas... Ei, ei... Lapsille on koti siinä, missä äiti asuu, ja minulle on matkamaja siinä, missä lapset ja äiti ovat. Minun kotini on isänmaa.» Katseli taas kirjettä.
Oli siinä puu poikkiteloin tiellä ei tuossa oikein tietäkään kunhan häntä kulki. Siihen istahti Antti, sammaleiseen mättääseen tuijottaen. Siinä istui ja kuulosti kauan, mutta äänetöntä oli kaikki hänen ympärillään ja äänetöntä sisässään. Ei opastanut omatunto, ei tieto tietä neuvonut.
Hän itse olisi tarvinnut taluttamista, niin piti ruveta toista taluttamaan, hänen, jolta oli kaikki mennyt, piti tukea sitä, jolla kuitenkin vielä oli koko elämä edessään. Hänen, jonka oli pitänyt viskata järveen puukko tupestaan, jonka silmä katseli köyttä kuin juopon silmä pikariin kaadettua viinaa, hänen piti juosta sellaisen jälessä, joka kompastuu ensimäiseen mättääseen.
Mutta kun härkä tuli muurahaispesän luo, niin julmistui se kovin ja mylvähti pahasti ja hotaisi siitä toisella sarvellaan katonharjan alas. Syntyi sihinä pesässä, ja härkä sai karvasta vettä silmilleen. Yltyi siitä yhä ja sysäsi molemmat sarvensa mättääseen ja heitti puolet pesästä päänsä ylitse metsään. Pesä kiehui kuin kattila, ja härkä päristeli sieraimiaan, ja häntä heiskui vihaisesti.
Näin neidon mulle kalliimman Ovella pensas-aidakkeen; Ja silmäns' ennen vilkkahan Loi hiljaa surren mättääseen Hän, missä eilis-iltasen Mä luonaan istuin miekkonen. Näin ruusun itkun-kastaman Häll', lahjan siellä antamain; Mun luuli kaukan' olevan, Ja aivan vieress' olin vain; Siin' alla pensaan piileksin, Ja kyynelsilmin katselin.
Päivän Sana
Muut Etsivät