Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
»Käykää sisälle», sanoi liisu ja saattoi isäntää tupaan, jossa Mäkelän muori juuri oli lakannut villoja kehräämästä ja paraikaa laski rukkinsa tuvan äärimmäiseen nurkkaan. Vieraan tullessa koira muristen hyppäsi penkin alta, jopa haukahtikin. Kissa pelästyksissään pystytti selkäkarvojansa ja riensi akkunalle. Mutta muori, nähtyänsä vieraan, meni iloisesti vastaan, sanoen: »No kah!
Olemme kuulleet kerrottavan Husgafvel perheen tyttäristä, jotka vanhentuivat haukotellen rukkinsa ja kangaspuittensa ääressä.
Kummallista! Mikä se on tuo tunne? Aina kun aion astua tänne sisään, tuntuu aivan kuin joku pidättäisi minua ja samalla niinkuin hiiri pitkin selkääni vikeltäisi. Enkö ole vielä tottunut tätä kotonani hm virkapaikkanani pitämään? Niin! Kolme vuotta, kokonaista kolme vuotta! Kuinka pian se aika kuluu! Siellä istuu äitini tuvassa Mälarin rannalla rukkinsa ääressä, ajattelee kyyneleet silmissä: "Missä minun Elsaseni, missä minun ainokaiseni?" Kuinka hiljaista, rauhallista oli siellä, joskin vaatteeni karkeat olivat, ruokani yksinkertaista. Luulen ihan edessäni olevan tuon herttaisen kuvan.
Emäntä havaitsi pian, että hän huoletta voi jättää osan toimistansa tälle nuorelle tytölle, ja sai nyt useammin kuin ennen istua tuvassa rukkinsa äärellä taikka kamarissa kangaspuissaan. Isännälle hän silloin usein lausui tyytyväisyytensä uuteen palvelijaansa. Hän jutteli isännälle Liisan köyhästä, mutta siivosta kodista ja hänen ahkerista vanhemmistaan.
Kun sitten vanhanaikainen, kullattu seinäkello vierashuoneessa löi määrätyt yhdeksän lyöntiään, nousi Suur-isoäiti rukkinsa äärestä ja luki rukouksen, talonväki lauloi lyhyen virren, jonka jälkeen piti sammuttaa tulet ja kaikkien käydä levolle.
"Minä puuhaan puutarhassa, lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen." "Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miina ylenkatseellisesti. "Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?" kysyi äiti. Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan Leena oli kotona juhannuksena, hän tekee työtä villatehtaassa ja sinne minäkin tahdon."
No, mitä on tuo vaalea hattara tämän yläpuolella? Mikä kuvarikkaus siinäkin! Tuossa istuu nuori neitonen rukkinsa ääressä syviin mietteisin vaipuneena. Hänen silmänsä ovat alas painuneina, ne seuraavat taisteluun rientäviä uroita... Kuinka kirkas kyynel vierähti hänen rinnalleen, kuinka kirkas, monivärinen. Hänen takanaan seisoo synkän näköinen, parrakas mies.
Jo tuli Liisa noutamaan puita pinosta ... jopahan viimeinkin. Sitten kai se kohta rukkinsa ääreenkin istuutuu... Kun tuuli alkoi lappaa savua lakeistorven kautta pihalle, lähti Matti lämmittelemään. Löi kassaransa havutukkiin ja ajatteli, että »kun ei uskone, niin olkoon uskomatta ... ei se mikään uskonkappale olekaan».
Hänen kärsivällisyytensä on loppumaton, vaikka minä loppumattomasti häiritsen hänen töitänsä, sotken hänen kuontalonsa, tai lipsautan nuoran hänen rukkinsa pyörän päältä, tai vetäisen sukkatikut neuleesta. Hänen peloittavin uhkauksensa: »Maltahan, kun sanon äidille», ei koskaan toteudu, ja hänen ankarin nuhteensa: »Voi kuitenkin tuota kuritonta poikaa», on ihaileva kehoitus jatkamaan.
Saanko käydä teitä tervehtimässä palattuanne. Samassa tempasivat hevoset ja reki katosi, mutta Attila kuuli vastauksen: Tulkaa! Lyhyt syyspäivä oli lopussa, ja salissa olivat kynttilät sytytetyt. Rouva Löfving istui mielipaikallaan uunin ääressä, jossa iltavalkea leimusi, ja hänen rukkinsa surisi vanhaa virttänsä, pellavan hienona lankana täyttäessä rullaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät