Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Venheillään tulleetkin ohjasivat matkansa suorinta tietä rantaan ja kohtapa nähtiin Jänissalmellakin pois rientäviä venheitä ihan salmen täydeltä, mistä kuului korkea polina kuni suolan vetäjäin venäläisten matkueesta.
Ainoastaan hätäisiä, Rientäviä Auttaa Herra armoineen; Niitä, jotka tuskissansa Jesustansa Itkein etsii avukseen. Sillä ne on sopivaiset, Kelpaavaiset Saamaan hältä apua, Jotka uskoin isoo, janoo, Kaipaa, anoo Syntein anteeks saamista. Herran kalliin veren hintaa Niiden rinta Silloin saapi tuntea; Silloin on he Golgatassa Katsomassa, Kuinka kuolee Karitsa.
Silloin alkoi pilviä ikäänkuin vyöryä siinä... Heille ilmestyi yhä selvempi ja selvempi kultajuova... Ei ollut enää sameutta, vaan pikaisesti rientäviä kuuroja, jotka kävivät yhä tummemmiksi ... kaukana välähteleviksi!...
Yht'äkkiä joka rakennus näytti täyttyvän vimmatulla väestöllä. Jokainen syrjäkatu näytti puuskaavan esiin taisteloon rientäviä Juutalaisia. Romalaisia ahdistettiin joka taholta. Ylt'ympäriltä heidän vihollisensa töyttäsivät heitä vastaan. Kartanoitten katolta isot joukot viskasivat alas kiviharkkoja ja keihäitä ja palavia heitto-aseita.
Vähän sitä ennen oli äitini Jumalan armosta päässyt viimeiseen lepoonsa. Kaikkialla oli ihmiset vallannut suunnaton pelko. Joka suunnalla tapasi länttä kohti rientäviä pakolaisia, ja ne, jotka edelleenkin aikoivat kotinurkille jäädä, kuljettivat karjansa ja omaisuutensa salojen kätköön. Samankaltaisiin toimiin olin minäkin ryhtynyt haltuuni uskotun omaisuuden suhteen.
Minusta oli hauska katsella lukuisia ohitseni rientäviä ihmisiä. Tarkastelin heitä aivan samoin, kuin vieraan maan asukkaita tarkastellaan, niin oudoiksi olivat kansalaiseni ja heidän tapansa muuttuneet mielestäni sitte eilispäivän.
Pian näki Alheidi poispäin rientäviä, pakenevia parvia, mutta lähdettä lähestyi hiljaa ratsastaen muutamia harvoja miehiä. Ketä kuljettavat he keskellänsä? Salik Sardar Khaania, jonka he tuovat haavoittuneena taistelusta. "Alheidi, nyt olet meidän, olemme ajaneet heidät pakoon. Ennenkuin he ehtivät lähettää uusia vainoojia jälkeemme, olemme turvassa vuoriemme välissä, oman kansani keskuudessa."
Keskuskaupunkia hän oikein näytti pelkäävän, niin arasti ja pelokkaasti hän siellä liikkui, mutta mitä enemmän hän syrjään pääsi ja kaupungin laiteita läheni, sen kodistuneemmaksi hän näytti itsensä tuntevan ja varmistuvan olennossaan. Käynti ei enää ollut niin kuumeentapaista eikä askeleet niin rientäviä. Ajatuksiinsa vaipuneena hän kulki ja niissä elävän näytti.
Sentähden hän, kun päivät taas pitenivät ja kukkaset alkoivat herätä talviunestaan, päätti seurata pohjoiseen pesimään rientäviä lintuparvia ja rakentaa hänkin sinne jonkunmoisen pesän, vaikka siitä tulisikin paras, nimittäin kumppani, puuttumaan.
Wrangel loi silmänsä Sprengtportin viittaamaan suuntaan ja huomattuansa siellä suomalaisia sanoi synkästi: Toivokaamme, etteivät he ymmärtäneet mitä puhuttiin: Antaisinpa mitä tahansa, jos nuo äskeiset puheet olisivat jääneet puhumatta. Majuri katseli tarkasti pois rientäviä ja lisäsi samassa: Ainakin tuo nuori kornetti ymmärsi kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät