Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Posti tuli! huudettiin ja laukku kannettiin sisään. Naimi riennätti laukun rovastin kamariin, ja ruustinna meni jälestä. Hanna ja Kaarina jäivät istumaan ompelupöydän ääreen. He eivät odottaneet kirjeitä keneltäkään. Ei tullut nytkään mitään Robertilta, huokasi ruustinna takaisin tullen, mutta tässä on sinulle, Kaarina, Laurilta. Kädet helmassa jäi ruustinna avutonna istumaan.
Herra Jumala, Emma kulta, kuinka minä tänäpäivänä ajattelen viisaasti. Mutta taasen takaisin K n pappilaan. Se on kaukana kaikista naapureista, niin että tällä säätyhenkilöistä köyhällä seudulla on pian pari penikulmaa lähimmälle naapurille. Pappilassa ei ollut muita nuoria kuin minä, apulainen ja rovastin neljäntoista vuotias tytär, jonka ajatukset ja olemus olivat kanakopissa.
Kaikki todistajat tiesivät tarkalleen saman kuin ensimäinenkin. Tämä juttu ei päättynyt yhtä hyvin kuin Mikon aikaisemmat käräjämatkat. Kihlakunnanoikeus katsoi oikeaksi yleisen syyttäjänkin vaatimuksesta tuomita vastaaja Mikko Mäntynen rovastin kunnian loukkauksesta kolmensadan markan sakkoon.
Täytä sillaikaa matkapulloni ankkurista, joka on pienessä aitassa, pane se ja vähän sitä hyvää lampaanlihaa laukkuun, ja myös parhain takkini ja liivini, jotta ilmaannun säädyllisessä asussa arvoisan rovastin eteen." Yrjö ei pitkään aikaan ollut näin lempeästi puhutellut sisartaan. Päin vastoin oli hän tavallisesti töykeällä käytöksellään ja kärtyisyydellään saanut Elsan silmät kyynelehtimään.
Onko tämä totta? Kun rovastin saatavien kanto on luonnossa maksaen ollut tuollaista määrätöntä, niin omasta kohdastani olen suorittanut rahalla, enkä saa tässä selvitetyksi, mikä siinä on liikaa, mutta eihän kirjoituksessani puhutakaan minun yksityiskohdastani, siinä puhutaan yleisön puolesta, sanoi Mikko jäykästi.
Mutta Luukkaan valmistusaika on nytkin kahdeksan vuotta ja kolme kuukautta ja neljätoista päivää. Sohvi... Pidä sinä muistissa, ja sano koska se aika on täytetty, niin silloin vie Luukas sinut rovastin eteen ja ottaa sinulta valan, että sinä olet kuuliainen niinkuin herralle ja niinkuin Saara. Juopuu. No olenhan minä niin kuin Saara Abrahaamilleni. Luukas... Sohvin oma Luukas...
Ei ollut sekään heistä mikään kumma asia. Kuulosti siltä, kuin ei heidän mielestään olisi voinutkaan muuten käydä. Mutta yhtä he ihmettelivät: rovastin pojan viimepyhäistä saarnaa.
Sieltä laskeutui hän alikerran suureen eteiseen, josta ovi vei rovastin puolelle, toinen sitä vastapäätä oleva ruokasaliin ja kyökin puolelle ja kolmas suureen saliin. Kaikki ovet olivat auki, ja lämmin, tuoksuva kesäinen ilma huljui huoneesta huoneeseen.
Rovastin leuka vapisi. Naimi näki, että hän vain suurin ponnistuksin sai pidätetyksi kyyneleensä. Pappa rakas, elä nyt sitä minun tähteni pane sydämellesi ... eihän minulla ole mitään hätää, ei mitään hätää... Etkö ole minulle vihainen...? No, enhän toki, enhän toki ... pappa, rakas pappa... Naimi kävi isäänsä kiihkeästi kaulaan ja suuteli häntä poskille ja otsaan. No, no, hyvä, hyvä...
Sinä et ole yleinen syyttäjä, täällä on meillä yleinen syyttäjä, ärjäisi tuomari kädellään osoittaen nimismieheen, joka sekin kasvoista ja silmistä päättäen oli illalla ollut rovastin nimi- ja syntymäpäivillä. Mikko näki mitä tuleva on eikä tahtonut enää jatkaa puhetta puolestaan, sanoi vain kylmästi: Kuunneltakoonhan kuitenkin todistajat.
Päivän Sana
Muut Etsivät