Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
"Anteeksi, että kysyn mutta voitteko te, herrani, sanoa minulle, onko rouva jo saanut lapsensa?" Mathieu vastasi, että rouva Séguin oli jo synnyttänyt, mutta että hänellä oli ollut kovia tuskia neljäkolmatta tuntia. "Niin, se ei minua kummastutakaan, rouvahan on niin heikko. Mutta minä olen iloinen joka tapauksessa. Kiitos, herrani." Nyt tuli rouva Rouche sisään ja sulki sitten hiljalleen oven.
»Eipä suinkaan», myönsi Viion leski jotain sanoakseen. Mutta sekin kuului Nikkilän emännästä samaan asiaan ja olikin pääihme, että juuri Montinin rouva, tuo Viion lesken kehuttu ja Viion lesken auttaja, tuli hänenkin auttajakseen, lehmänsä ostajaksi. Ja sitä hän tarkoitti sanoessaan: »Joo, ja Montinin rouvahan sen sitten osti.» »Paljonkos saitte Helunasta?» »Kuusikymmentä viisi markkaa.
AINA. Rouva minä olen, kuuletko, enkä mikään eukko tahi muija. OLLINEN. Niin, niin rouvahan sinä olet! Eiköhän tuota noin syötäisi sentään vähän kotonakin, sillä nälkä minulle rupeaa tulemaan. IMPI. Mitä? Ettekö ai'o syödä päivällistä tänään? AINA. Meitähän on kutsuttu Sederille päivällisille.
RIIKKA. Luulempa että olet hassu tyttö. Rouvahan äsken melkein ajamalla ajoi tohtorin ulos ovesta. KATRI. Pelkkää ilveilyä neiti. Ettehän vaan uskoneekkaan hänen käyvän täällä jok'ikinen päivä mestarin tähden, pitäkää vaaria, nyt on rouva saanut mestarin menemään rakennuspaikalleen ja kymmenen minuutin perästä on tohtori täällä, voinpa vaikka vannoa.
Hän istui sängyssään ja tuijotti eteensä, sitten hyppäsi hän ylös ja alkoi etsiä ympäri huonetta jotain. Hoitajatar, joka makasi sohvalla samassa huoneessa, hämmästyi herätessään. Mihin te olette hänet vieneet? Sanokaa! Rouvahan käski hänet viedä Rikbergin kamariin. Mitä? Onko Ensio kotona? Ei. Miksi veitte? Lapsen ruumis... Kuollut, kuollut...
He olivat tottuneet täydellisesti luottamaan papinrouvan viisauteen ja hyvyyteen, rouvahan oli antanut äidille niin monta hyvää neuvoa ja oli ollut perheen ystävä niin hyvin surussa kuin ilossa. Tervolan emäntä istui papinrouvan kanssa pappilan ruokasalissa. Rouva huomasi kyllä, että hänellä oli jotain sydämellään, mutta ei tahtonut kysyä, mitä se oli.
»Niin, kysyi hintaa, niin minä sanoin, että en minä häntä osaa sanoa oikein, että otettaisiin paljonkin jos saataisiin, eikä sitä millään hinnalla myötäisi vielä, vaan on pakosta, kun on köyhyys, ettei ole heiniä ostaa ja lehmä ei anna mitään, että rouvahan itse tietää mitä kannattaa maksaa. Niin rouva sanoi, ettei nyt kannata paljon maksaa lehmästä, kun on huono heinävuosi?»
"Mutta, mitäs viskaali oli sanonut?" uteli Anna-Maija. "Viskaali? Niin mitäpäs sillä viskaalilla olisi sanomista. Rouvahan se kaikki päättää, ja viskaali saa kiittää, että ei mutta tuolla menee torille jo heinäkuormia, niin että hyvästi! Hyvästi Anna-Maija! Kyllä teillä nyt on huolta ja hommaa, kun ihan verta sylkee, niinkuin sisarennekin." "Niinkuin sisarennekin", mietti Anna-Maija.
»Ihan kesä-ilma. Mutta onko sinulla oikeastaan mitään toimittamista täällä kotona nyt... Jospa lähtisimme pienelle kävelyretkelle? ja entä jos sitten illalla menisimme apteekkarille, niin olisi se käynti tehtynä. Rouvahan meitä niin pyysi tulemaan, kun täällä viimein kävi.» »Niin mutta Jakob, näetkö, eihän hän voi jäädä kotiin yksikseen...»
"Se on vain joutavaa, neiti Knegtien keksimää lorua, rouva kun kuljetteli kirjeitä rakastuneiden välillä. Rouvahan se myöskin niin laittoi, että he tapasivat toisensa eilen." "Minua on siis kavalasti petetty ja narrinansa pidetty! Minua on hirveästi peijattu. Minä en koskaan suostu tähän tuumaan enkä naimiseen."
Päivän Sana
Muut Etsivät